Päiväretki Repovedellä

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan tai ulkomaille hienojen maisemien ja nähtävyyksien perässä, sillä helmiä löytyy koto-Suomestakin. Kiitos Suomen monipuolisen ja rikkaan luonnon, elämyksiä löytyy läheltä kotoakin. Rakastan erityisesti Suomen kesää ja silloin on parasta matkustella ja retkeillä kotimaassa.

Repoveden kansallispuisto

Alle kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, Kouvolan lähellä sijaitsee Repoveden kansallispuisto, joka on monipuolinen retkeilykohde upeine maisemineen ja vaihtelevine patikointireitteineen. Repoveden metsiin voi lähteä samoilemaan yön yli -reissulle, mutta jos patikointia lasten kanssa ei ole kovin paljon harrastanut, löytyy kansallispuistosta myös lyhyempiä ja kevyempiä päivälenkkejä.

Verkkosivustolta http://www.luontoon.fi/repovesi löytyvät hyvät ajo-ohjeet Repoveden kansallispuistoon sekä kattavat esittelyt eri reiteistä levähdyspaikkoineen.

Levähdystauko järven rannalla.

Meidän perhe pakkasi retkieväät reppuun ja suuntasi Repovedelle päiväretkelle aurinkoisena, mutta viileänä kesäkuisena päivänä. Meidän perhe on patikoinut lyhyehköjä päiväretkiä, joten nytkin oli tarkoitus tehdä muutaman kilometrin retki ja totuttaa lapsia patikointiin ja oman repun kantamiseen. Jos vaikka sitten jonain päivänä, kun kuopus on vähän isompi, lähdemme yön yli -vaellukselle... 

5 kilometrin pituinen Ketunlenkki on helppo ja sopivan pituinen reitti vähän pienemmillekin lapsille.  Lenkki on pääosin leveää polkua, mutta myös portaita ja kivikkoisia osuuksia on jonkin verran. Rattaat on jätettävä kotiin ja kannettava vauvat ja taaperot. Reitin varrelta löytyy myös riippusilta ja lossi, jolla järvi ylitetään, joten nämä ovat omiaan pitämään lasten retki-intoa yllä. Valitettavasti meidän saapuessa paikalle, riippusilta oli juuri mennyt rikki ja reittiä ei päässyt kiertämään ympäri. Jouduimme kiertämään reitin samaan suuntaan takaisin ja matka piteni tämän takia reippaasti.

Riippusilta oli harmittavasti romahtanut juuri ennen saapumistamme Repovedelle,
onneksi kukaan ei ollut loukkaantunut onnettomuudessa.

7- ja 9-vuotiaamme kävelivät matkan itse eväitään ja juomapullojaan repussa kantaen ja 11-kuinen kuopuksemme pääsi kantoreppuun. Reitti oli isommille lapsille helppo, niin paljon olemme heitä  pienestä pitäen raahanneet mukana niin metsä- kuin kaupunkikävelyillä.

Järven ylittäminen lossilla oli lasten mielestä hauskaa ja jännää.

Reitin yllättävä piteneminen aiheutti hieman nurinaa lapsissa, mutta matka eteni huomaamatta ruokkimalla tulevan ekaluokkalaisen pojan mielikuvitusta esimerkiksi keksimällä, että olemme Lego Ninjago -ninjoja kepistä tehtyine aseineen, milloin synkässä loputtomassa metsässä, milloin kiipeämässä tulivuoren huipulle ja väistelemässä laavaa. Tätä kikkaa olen käyttänyt monesti retkillä lasten väsyessä, esimerkiksi Roomassa Castel Sant' Angelon linnassa olimme paavia suojelevia ritareita, jotka linnan muurien ampuma-aukoista tarkkaili ja ampui alhaalla näkyviä vihollisia.

Reitin varrelta löytyy useita kotia, joissa voi grillata, joten otimme makkaraa ja muuta grillattavaa evästä mukaan. Lapinsalmen tulentekopaikalla, jossa evästimme, oli myös kaksi laituria, joista olisi päässyt uimaan. Lapset hinkuivat kovasti uimaan, mutta kylmän sään takia ei rohkeus veteen menoon kuitenkaan riittänyt. Myös rannasta olisi voinut kahlata uimaan, ranta oli matala, mutta melko nopeasti syvenevä pienimpiä lapsia ajatellen.

Järvi houkutteli uimaan, kylmä sää sen sijaan ei.

Jo jonkin aikaa kävelemään oppinut kuopuksemme ei viihdy erityisen hyvin kantorepussa tällä hetkellä, mutta kun kantaja pysyi koko ajan liikkeellä, suostui hän ilman suurempia huutoja siellä olemaan. Toki oli välillä otettava hänet jaloittelemaan ja käveli vauvammekin pieniä pätkiä metsässä. Olisi halunnut kävellä enemmänkin, mutta tahti on kovin hidas muulle seurueelle, kun pitää jokaista kiveä ja männynneulasta pysähtyä ihmettelemään.

Repoveden maisemat ovat niin huikaisevan kauniita, etteivät kuvat tee niille oikeutta. Jylhien kallioiden päältä Suomen luontoa kelpaa ihailla, suosittelen!

Lasten kanssa snorklaamaan

Olen aina puhunut sen puolesta, että lasten kanssa voi nähdä ja kokea maailmaa siinä missä aikuistenkin kesken. Matkustaminen on toki lasten kanssa erilaista kuin aikuisporukalla, mutta mahdollista. Kun joitakin vuosia sitten meidän perheen vanhemmille iski hinku päästä kokeilemaan snorklausta, oli itsestään selvää, että myös lapset otetaan mukaan uutta puuhaa opettelemaan. Meistä aikuisista kumpikaan ei ollut koskaan snorklannut, jos ei nyt lasketa aurinkolomakohteen rannalla tehtyä pientä snorkkelin uittamista ja hiekkapohjan tuijottelua. Nyt halusimme nähdä oikeat koralliriutat värikkäine kaloineen, ja olisihan lapsetkin tästä varmasti innoissaan.

Thaimaan lämpimissä vesissä ja upeissa maisemissa kelpaa snorklailla.

Taaperoikäiset snorklaajat

Meidän perheen lapset ovat snorklanneet ensi kerran taaperoikäisenä 2-3vuotiaana. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä koralliriutoilla vaan aurinkolomakohteiden kivikkoisilla rannoilla, joissa saattoi nähdä pieniä mereneläviä, kuten simpukoita, merisiiliä, rapuja ja pieniä kaloja. Lasten luonne tuntui vaikuttavan snorklaamisinnokuuteen ja arempi esikoistyttömme uskaltautui snorklaamaan myöhemmin kuin vilkas ja (uhka)rohkea keskimmäinen poikamme, joka on ollut taitava snorklaaja jo kauan ennen kuin oppi uimaan. Snorklausta koko perheen voimin opetellessa saimme huomata, että lapsen ei tarvitse osata uida pystyäkseen snorklaamaan.

Koko perheen ensimmäiselle snorklausretkelle koralliriutoille lapsemme pääsivät 4-6-vuotiaina. Tämän ikäisten kanssa snorklaaminen koralliriutoilla sujui jo hyvin, joskin snorklatessa vanhempi ei voi täysin keskittyä pohjan tuijotteluun vaan lapsia on pidettävä melko tarkasti silmällä. Uimataitoisen kouluikäisen kanssa snorklaaminen on jo helppoa ja rentoa.

Veteen ja välineisiin totuttelua vauvasta asti

Snorklausretkelle valmistautumista tehtiin jo vauvana, kun vauvauinnissa totuteltiin veteen ja altaassa pulikointiin. Meidän perheen lapset ovat käyneet koko elämänsä säännölisesti vauva- ja perheuinneissa.  Kesäisin ja aurinkolomilla on myös ahkerasti totuteltu luonnonvesissä polskintaan. Vesi on ollut heille aina siis tosi tuttu elementti, mikä on auttanut paljon touhun opettelussa. Räpylöiden ja snorkkeleiden käyttöä on harjoiteltu uima-altaassa noin parivuotiaasta lähtien ja ne ovat olleet viikottaisilla perheuintivuoroilla ahkerassa käytössä. Veteen totuttelu on tärkeää, sillä veteen tottumaton lapsi tuskin suostuu hyppäämään veneestä tuntemattomille vesille, jos vesi ei ole tuttu elementti. Jopa meidän 4-vuotiasta uhkarohkeaa snorklaajaamme piti ensimmäisellä snorklausretkellä suostutella veteen, vaikka snorkausta oli harjoiteltu paljon etukäteen, niin pelottavalta iso meri vaan tuntui. Sinne kuitenkin päästyään poikaa ei pois meinannut saada.

Ennen snorklausta totuteltiin veteen altaissa ja merissä.

Taaperolle riittävän pienen snorkkelin ja räpylöiden löytäminen ei olekaan ihan helppo juttu, mutta ahkeralla nettisurffailulla voi löytää sopivan kokoisia välineitä myyvän verkkokaupan. Kunnollisiin ja sopivan kokoisiin välineisiin kannattaa panostaa, sillä mikään ei syö snorklausintoa enemmän kuin jatkuvasti irtoavat räpylät tai uimalasit, jotka täyttyy heti vedellä.

Sitten menoksi! Ensimmäinen snorklaus Koh Lantalla

Koko perheen ensimmäinen kunnon snorklausretki tehtiin alkutotutteluiden jälkeen Thaimaassa Koh Lantalla suomalaisen Raya Diversin snorklausretkellä. Thaimaa on siitä oiva snorklauskohde, että siellä on mukavan lämpimät vedet ja turistimäärien ansiosta paljon retkienjärjestäjiä. Olemme sen jälkeen käyneet Thaimaassa myös paikallisten järjestämillä retkillä eikä niissä ollut mitään vikaa, mutta Raya Diversin Koh Lantan oppaat tekivät retkestä lapsillemme ikimuistoisen. Vielä kielitaidottomien lasten kanssa suomea puhuva opas oli hyödyllinen ja lapset saivat suomenkielisen oppaan kanssa tehdystä retkestä paljon enemmän irti kuin englanninkielisestä retkestä. Erityisesti Koh Lantalla Rayan oppaat olivat ihan huippuja ja ottivat todella hyvin retkellä lapset huomioon. Rayan opaat kertoivat lapsille paljon merestä, luonnosta ja kaloista. He snorklasivat lasten kanssa ja opettivat kalalajien nimiä. Kun kuopuksemme arasteli ensimmäisessä kohteessa veteen menemistä, kehitti Rayan opas "snorklaustaksin" pelastusliivistä, josta kuopus otti kiinni ja opas veti häntä vedessä osoittaen ja kertoen samalla merenelävistä. Kuopuksen arkuus hävisi tämän jälkeen tyystin. Kalliitahan nuo Raya Diversin retket tahtovat kyllä olla, mutta lapsiystävällinen palvelu Koh Lantalla teki niin ison vaikutuksen, että olisin valmis maksamaan siitä uudestaankin. Olemme käyneet Rayan retkillä myös Ao Nangissa ja hyviä retkiä nekin olivat, mutta ei ihan yltänyt Koh Lantan tasolle.

Lapset ensimmäisellä snorklausretkellään Thaimaassa.

Lasten snorklauksen haasteita

Vaikka snorklaukset ovat sujuneet koko perheeltä hyvin, on minulle ehkä ollut yllätys, miten hurjat vesipetomme aluksi arkailivat veteen menoa eksoottisemmissa vesissä. Etenkin veneestä syvään veteen meno tuntui pelottavalta, rannalta lapset lähtivät reippaammin, vaikka koralliriutoille olisi ollutkin uintimatkaa jonkun verran. Nykyäänkin, jos snorklauksesta on pitkä tauko, arastelevat lapset veteen menoa. Kun veteen on päästy ja vedenalaista maailmaa hetki ihailtu, unohtuu kuitenkin arkuus. Meidän perheellä kävi harmillisesti niin, että 6-vuotiasta esikoistamme poltti Thaimaassa viimeisellä snorklausretkellä pieni meduusa kaulaan ja poskeen, ja sen jälkeen häntä on ollut vaikea houkutella eksoottisiin vesiin.

Meduusoilta voi suojautua hieman pitkähihaisilla ja -lahkeisilla UV-puvuilla, mutta sataprosenttista suojaa ne ei anna. Olen myös joskus miettinyt, toimisiko lapsille snorklauspuuhissa pitkät märkäpuvut? Pitkät ajat vedessä saavat lapset palelemaan ja meidän perheen lapset palelivat jopa Thaimaan 30 asteisesssa vedessä! Ehkä märkäpuku pitäisi kehon lämpimämpänä sekä suojaisi auringolta ja meduusoilta. Snorklatessa lapsia ei voi suojata liian hyvin auringolta, sillä vedestä heijastuva UV-säteily voi tunteja kestävän snorklauksen aikana saada aikaan hengenvaarallisia palovammoja. Myös aikuisten kannattaa snorklata vähintäänkin t-paita päällä, ettei selkä pala. Myös nesteytys on todella tärkeää, ja onneksi ainakin meidän kokemusten mukaan retkenjärjestäjät varaavat paljon vettä mukaan retkille.

Snorklausretkelle lähdettäessä kannattaa varmistaa aina, että retkenjärjestäjällä on asiantuntevan oppaan  lisäksi lasten snorkkeleita ja räpylöitä sekä lasten pelastusliivejä. Snorklaus tulee aina tehdä räpylöiden kanssa, niillä saadaan potkuvoimaa, jos esimerkiksi osuu voimakkaamman merivirran kohdalle. Merivirtojen voimakkuus voi yllättää melko lähelläkin rantaa, joten lasten kanssa ei pidä lähteä snorklaamaan ihan mihin vain ja itse kyllä menen aina vedet tuntevan oppaan kanssa. Lapsilla kannattaa myös aina pitää pelastusliivit snorklatessa päällä. Meidän perheelle on myös tärkeää, että retkenjärjestäjä toimii vastuullisesti ja järjestää retket luontoa kunnioittaen. Vaikkemme kovin monella snorklausretkellä ole olleet, olemme nähneet retkenjärjestäjiä, jotka vievät snorklaamaan esim. liian mataliin vesiin ja snorklaajat voivat vahingoittaa koralleja vaikka räpylöillä potkiessa tai luontoon suhtaudutaan muutoin välinpitämättömästi tai epäkunnioittavasti.