Aurinkoa ja luksusta Ras al Khaimahissa

Etelä-Suomessa talvi on niin pimeä, märkä ja pitkä, että etelänloma jokaiselle kerran talvessa pitäisi olla lakisääteistä. Viikko aurinkoa ja lämpöä auttaa kummasti jaksamaan talven yli. Tämän takia meidän perhe pakkasi matkalaukkunsa ja suuntasi kohti Arabiemiraatteja. Loman tavoitteena oli ladata akkuja auringossa ja lämmössä talvilomaviikon ajan. Edellisestä rantalomasta oli vierähtänyt jo pari vuotta, joten lupasimme lapsille loman, jossa saa uida niin paljon kuin he haluavat. Me vanhemmat olemme nuutuneita vähäunisesta vauvavuodesta, joten nyt etsittiin mahdollisimman helppoa lomaa ja äidille vapaata kodin arkirutiineista. Reissuksi valikoitui valmismatka Ras al Khaimahiin, Arabiemiraatteihin ja kohde täyttikin edellä mainitut kriteerit varsin hyvin.

Ras al Khaimah sopii parhaiten rauhalliseen rantalomailuun.

Lyhyen lentomatkan päässä (lähes) varmaa aurinkoa ja lämpöä, siinä meidän pääasiallinen syymme matkustaa Arabiemiraatteihin. Pakistanilaisen kuljettajamme mukaan Arabiemiraateissa sataa kaatamalla vain muutamana päivänä vuodessa ja lämpötilat ei koskaan putoa alle 15 asteen. Viikon reissulla helmikuun lopulla kahtena päivänä tuli sadekuuro, muuten oli helteistä, joskin tuulista ja puolipilvistä. Sään puolesta Arabiemiraatit voittavat Kanarian talvilomakohteena - yhtä pitkällä lentomatkalla saa paremman ja lämpimämmän sään, joskin talvikuukausina hellelukemat eivät ole taattuja Arabiemiraateissakaan. Huonounisen vauvan kanssa lentäminen jännitti ja sen takia halusimme lyhyen lentomatkan. Lennot menivät kuitenkin aika hyvin eikä lentomatka pidemmälle tunnu enää mahdottomalta ajatukselta.

Yksi lasten lempiaktiviteeteista oli rannan tutkiminen tuulten ja vuoroveden jäljiltä.
Rannalta saattoi löytää simpukoita, meritähtiä, merimakkaran tai kotilorapuja.
Vedessä uiskenteli välillä värikkäitä kaloja, joten snorklaajallekin oli hieman nähtävää.

Ystävällinen ja ensiluokkainen palvelu jäi ensimmäisenä mieleen Arabiemiraateista. Suomalaisilla olisi kyllä asiakaspalvelusta paljon opittavaa täältä. Lapsiperhe ei olisi voinut toivoa parempaa palvelua; Lentokentällä passi- tai turvatarkastuksissa ei tarvinnut pienten lasten kanssa kauan jonottaa, sillä aina tuli virkailija, joka päästi meidät jonon ohi. Ravintolassa tarjoilijat viihdyttivät väsymyksestä kitisevää vauvaamme ja urheilukaupan myyjä pallotteli liikkeessä poikani kanssa, jotta me vanhemmat saimme katsella valikoimaa rauhassa. Ihmiset olivat ystävällisiä, kohteliaita ja lapset hyvin huomioon ottavia kaikkialla, jossa kuljimme.

Kansainvälinen ilmapiiri idän ja islamin eksotiikalla maustettuna, niin voisi ehkä kuvailla tunnelmaa ja katukuvaa Arabiemiraateissa. Lähes kaikki puhuivat hyvää englantia ja matkamme aikana tuli eteen vain yksi taksikuski, jonka kanssa keskustelu oli hankalaa yhteisen kielen puutteen takia. Eksoottisessa kulttuurissa lapsilla oli ihmeteltävää, kun kaduilla tuli vastaan kaapupukuisia ja huivipäisiä ihmisiä ja moskeijoiden rukouskutsut kuuluivat melkein paikassa kuin paikassa. Ras al Khaimahissa oli nähtävissä paikallista kulttuuria huomattavasti enemmän kuin Dubaissa, joka ei paljon eronnut muista kansainvälisistä suurkaupungeista. Pukeutusmiskoodit eivät tuottaneet meille hankaluuksia; maassa on uskonnonvapaus, joten kaapua ja huivia ei odoteta kaikilta, mutta säädyllistä pukeutumista (olkapäät ja polvet peitettyinä) toivotaan. Lapsia nämä säännöt eivät vaikuttaneet koskevan. Erilaisen kulttuurin takia esimerkiksi julkisille rannoille ei ole asiaa uimaan ja aurinkoa ottamaan uikkareissa, joten melkein kaikilta hotelleilta löytyy omat uimarannat, joissa länsimaalaiset saavat rauhassa viettää länsimaalaista rantaelämää.

Mitä Dubaissa ei ole, sitä ei ole olemassa.
Dubai Mall ostoskeskuksessa pääsi vaikkapa luistelemaan.

Löhöilyä hulppeissa puitteissa, siihen on Ras al Khaimah tehty. Kaupungista ei taida huonoja hotelleja löytyäkään vaan kaikki ovat täyden palvelun luksusresorteja. Jos haluat löhöillä auringossa viikon tai pari samalla kun lapset polskivat altaalla tai meressä, on Ras al Khaimah tarkoitettu juuri sinulle. Kannattaa valita hotelli, josta löytyy hyvät palvelut ja aktiviteetit, sillä niitä ei välttämättä löydy hotellin läheisyydestä. Välimatkat kaupunkissa ovat pitkiä ja isot resortit sijaitsevat yleensä kaupungin ulkopuolella. Ras al Khaimahista löytää rauhaa ja lepoa ilman ruuhkia ja jonotuksia tai isojen kaupunkien hälinää.

Jumeirah Beach Dubaissa.

Luksus ei tule halvalla ja kaikki maksaa Arabiemiraateissa ihan kiitettävästi. Lentojen ja hotellin lisäksi kaikki tekeminen tuntui maksavan -poikkeuksena autonvuokraus ja taksilla ajo. Nähtävyyksistä ja retkistä sai pulittaa suolaisen hinnan, ruoasta ja juomasta puhumattakaan. Laskeskelin, että meidän perheen viikon matka Arabiemiraatteihin maksoi saman verran kuin kahden viikon matka Thaimaahan saman tasoiseen hotelliin.

Nähtävyydet löytyvät Dubaista. Kuvassa Burj Al Arab, maisemakuva maailman korkeimmasta rakennuksesta Burj Khalifasta ja Dubai Mallin jättimäinen akvaario.

Nähtävyyksien takia Ras al Khaimahiin ei kannata matkustaa, sillä niitä siellä on hyvin vähän. Kaupunki itsessään on aika tylsä ja siellä on hankalaa  liikkua jalkaisin. Paikallisen ajokulttuurin ja kävelyteiden vähyyden vuoksi kävely pienten lasten kanssa tuntuu jopa vaaralliselta hotellialueen ulkopuolella. Muutamia pieniä käyntikohteita kaupungista löytyy, kuten linnake, autiokylä Al Hamrassa ja kameliajorata. Järjestettyinä retkinä voi osallistua myös aavikkoajelulle tai snorklausretkelle. Ras al Khaimah sijaitsee Hajar -vuoriston kupeessa ja auton vuokraamalla vuoristossa voi tehdä ajeluja hienoihin maisemiin. Me päätimme kuitenkin tehdä ensimmäistä kertaa poikkeuksen ja jättää lähes kaikki nähtävyydet väliin ja keskittyä kerrankin reissulla löhöilyyn.  Kaupungissa ainoa vierailukohteemme oli paikallinen ostoskeskus Manar Mall, josta löytyi muun muassa lapsille pieni sisähuvipuisto. Muuten ostoskeskus oli ihan ok, muttei vedä vertoja Dubai Mallille.


Dubaissa kannattaa käydä, jos ei siellä ole aiemmin ollut. Vaikka en rakastunutkaan Dubaihin samalla tavoin kuin esimerkiksi New Yorkiin, on siellä ihan mielenkiintoista käydä. Meidän perhe ehti nähdä yhden päivän reissulla Dubaista vain vilauksen, mutta suosikkimme Dubaissa olivat visiitti maailman toistaiseksi korkeimpaan rakennukseen Burj Khalifaan, ostoskeskus Dubai Mall ja siellä sijaitseva akvaario. Dubai Mall on ihan mieletön paikka, jossa jopa kaltaiseni anti-shoppailija viihtyi tuntikaupalla! Kyseessä ei ole ostoskeskus vaan elämyskeskus, missä kauppa ei ole kauppa vaan elämys. Lapsille sopivia kauppoja oli tsiljoona ja äideille ja iseille sopivia sitäkin enemmän. Akvaario, jonka läpi pääsee kävelemään tunnelia pitkin on valtava ja siellä uiskentelee upeita mereneläviä haista rauskuihin. Akvaarion pääsee näkemään ulkoapäin ilmaiseksi, mutta tunneli on maksullinen, joskin mielestäni rahan arvoinen. Jos on valmis maksamaan ekstraa, voi päästä myös koskettamaan haita tai jopa sukeltamaan niiden kanssa.

Löytyyhän Dubaista toki myös kaikkea muuta mahtavaa aina huvipuistoista delfiinien kanssa uiskenteluun, jos vain pätäkkää riittää. Ras al Khaimah sijaitsee vajaan 100 kilometrin päässä Dubaista ja kohtuulyhyen matkan takia teimme Dubaihin päiväretken. Jos haluaa Ras al Khaimahin rauhaan löhölomalle, mutta vierailla kuitenkin Dubaissa, kannattaa yöpyä pari yötä Dubaissa, sillä Dubain infernaaliset ruuhkat tekevät päiväretkestä helvetin, kun moottoritiellä edetään parin kilometrin tuntivauhtia ja matkaan kuluu yhteen suuntaan 3 tuntia. Kuljimme matkan neljästi eri vuorokauden aikoina ja tuntui, että aina siellä ruuhkassa sai seistä. Matkalehden  (1/2018) mukaan Arabiemiraateissa on onnellisuusministeri, jolle saa lähettää toiveita siitä, miten tehdä maasta parempi paikka. Voisiko joku vinkata onnellisuusministerille noista kamalista ruuhkista, minut ne teki ainakin todella onnettomiksi.

Hotellilla riitti erilaisia altaita ja vesiaktiviteetteja.

Näkymä huoneemme parvekkeelta.

Hotellistamme Hilton Ras al Khaimah Resort & Spasta meidän perheellä ei ole pahaa sanottavaa. Hotelli on iso, mutta rauhallinen ja henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Yövyimme päärakennuksesta erillään olevassa rantatalossa, josta oli merinäköala ja matkaa rantaan parin askeleen verran. Huone oli iso, siisti ja rauhallinen, niin kuin on hotellin oma rantakin. Hotellialue on iso, joten välimatkat voivat olla pitkiä, mutta me tykkäsimme pienestä kävelystä. Koska hotellin lähellä ei ole ruokapaikkoja, on lasten kanssa helpoin valinta täyshoito, joskin 10 minuutin taksimatkalla pääsee myös läheiseen ostoskeskukseen syömään pikaruokaa. Kallis hintataso tekee täyshoidon helposti kannattavaksi. Hotellin buffet -ruoissa ei ollut valittamista, ruoat olivat hyvää keskitasoa. Ainoa keksimäni miinus hotellissa oli lasten leikkipaikat. Ulkoleikkipaikka oli melko kulunut ja vauvakeinu jopa rikki. Sisäleikkipaikkaan taas ei saanut mennä aikuisia mukaan ollenkaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt näitä lomaresortien lapsenvahtipaikkoja; meidän perhe lähtee yhteiselle lomalle viettämään aikaa yhdessä, ei viemään lapsia lastenkerhoihin, jotta vanhemmat saavat kitata rauhassa kaljaa altaalla.

Ras al Khaimah Resort & Span leikkipaikka ei ollut 5 tähden hotellin tasoa.

Yhteevetona voisi siis todeta, että Ras al Khaimah sopii paksun lompakon omistavalle löhölomailijalle, mutta nähtävyys- ja kulttuurinnälkäisen tai budjettimatkailijan kannattaa suunnata muualle.

Mitä olin unohtanut vauvan kanssa matkustamisesta?

Muistelin jo ennen reissua vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen, mutta reissussa tuli silti eteen asioita, joita olin kokonaan unohtanut ja oli aika ehkä vähän kullannut muistojakin.

Mitä kaikkea olin sitten unohtanut vauvan kanssa matkustamisesta?

Ensinnäkin olin unohtanut, että ulkopuolisten säälivät tai vihaiset katseet voivat tuntua pahalta, kun vauva parkuu naama punaisena pitkän tovin julkisella paikalla. Olemme joskus saaneet jopa kunnon läksytyksen eräältä "kivalta" suomalaistädiltä väsymystä itkevän vauvan huudattamisesta lentokoneessa. On ehkä väärin yleistää, mutta jotenkin ne vanhempia syyllistävät katseet tuntuvat tulevan aina suomalaisilta. Useissa muissa maissa suhtaudutaan yleensä lämpimästi ja ymmärtäväisesti pieniin lapsiin. Vanhempien syyllistämisen sijaan italialainen tarjoilija tulee lirkuttelemaan levottomalle taaperolle tai brittiläinen asiakas keskeyttää illallisensa ja tarjoutuu pitämään väsynyttä vauvaa, jotta me vanhemmat saamme syötyä ruokamme loppuun.

Olin myös unohtanut, että huonounisen vauvan kanssa reissaaminen on itse asiassa aika rankkaa. Meidän perheen vauvat ovat olleet kotioloissakin huonounisia ja tilanne on aina pahentunut reissussa. Yöunet ovat rikkonaisia vieraassa paikassa ja päiväunia ei malta nukkua, kun on niin paljon nähtävää. Hieman kateellisena seuraan uima-altaalla vanhempia, jotka ottavat pari tuntia rauhassa aurinkoa vauvan nukkuessa vaunuissa vieressä. Itse pääsen kyllä myös allasaluelle, mutta vietän parituntisen vaunuja edestakaisin heilutellen. Ensi kerralla pitää myös muistaa valita huoneistohotelli, jotta isommat lapset pääsevät omaan huoneeseen eikä pienemmän yöhuudot ja aikainen aamuherätys häiritse heitä.

Todistusaineistoa siitä, että on se vauva välillä nukkunutkin. Kuva Burj Khalifasta, Dubaista.

Imettäminen on huomattavasti helpompaa maassa, jossa julkiseen imettämiseen suhtaudutaan myönteisesti. Yritäpä siinä nyt sitten löytää reissulla imetyspaikka, kun julki-imettäminen on kielletty ja vauva huutaa ruokaa. Itse koin reissumme Arabiemiraatteihin ahdistavana ja stressaavana, kun aina sai miettiä, missä ja milloin pääsee imettämään. Siellä julki-imettäminen edes huivin alla ei ole suotavaa. Dubain ostoskeskuksista löytyi vessojen yhteydestä imetyskoppeja, mutta muualla tällaista luksusta ei juuri ollut. Vessa ei ole se mukavin paikka imettää ja ruuhkaisissa paikoissa vessajonotkin ehtivät ruokailun aikana kasvaa melko pitkiksi. Lueskelin taannoin Teija Kohijoen matkablogista Lähdetään taas juttua imettämisestä Thaimaassa ja kävi oikein harmittamaan, että miksi ei tullut lähdettyä Thaimaaseen lomalle, kun siellä imettämiseen suhtaudutaan paljon luonnollisemmin!

Vauva ei valita, vaikka purkkiruoat tarjoillaan kylmänä. Reissussa aika kuluu nopeasti ja pienet vauvat syö tiheästi, jolloin tuntuu, että vauvaa saa olla koko ajan syöttämässä. Esikoisen kanssa tuntui, että aina sai olla tulossa tai menossa jonnekin, kun vauvan ruoka-aikaan piti etsiä ravintola tai muu paikka, jossa lämmittää purkkiruokaa. Jossain vaiheessa hoksasin, että vauvat ei yleensä välitä tippaakaan siitä, onko ruoka kylmää vai lämmintä. Tämä helpottaa kummasti reissuelämää, kun ei tarvitse rannalta lähteä etsimään ruoanlämmityspaikkaa ja hätätapauksessa ruokailun voi järjestää vaikka nähtävyyksille jonotettaessa.

Ajatus yhteisistä hiekkaleikeistä rannalla on idyllinen, mutta kun vauva on kauhonut suuhunsa jo yhden aterian edestä hiekkaa, on aika paeta paikalta. Se hiekka kun menee myös joka paikkaan, myös vaipan sisään. Uima-altaalla ei ole sen helpompaa, allasalueen laatoitukset ovat oiva paikka juuri seisomaan tai kävelemään oppineen vauvan halkaista kallonsa.

Vauvakin tykkäsi hiekkaleikeistä, mutta hiekkaa oli sen jälkeen joka paikassa.

Vilkas konttaava vauva pysyy ihan yhtä huonosti paikallaan kuin juuri kävelemään oppinut taapero. Olen aina ajatellut, että hankalin aika matkustaa lapsen kanssa on silloin, kun tämä on juuri oppinut kävelemään, sillä taitoa halutaan harjoittaa koko ajan, mutta epävakaata menoa on vahdittava silmä tarkkana. Tuli todettua, että kyllä se juuri konttamaan oppinut vauvakin haluaa koko ajan olla menossa ja liikkuminen on vielä hankalampaa, kun pöpökammoinen äiti ei haluaisi ihan joka paikkaan päästää lattioita ja maata nuohoamaan.

Taksimatkat käy extreme -urheilusta, kun paikallinen kuski kaahaa kuin hullu ja vauva istuu sylissäsi ilman turvaistuinta tai -vyötä. Ulkomailla turvakaukaloita ei yleensä takseihin ole saatavilla emmekä ole kuskanneet kaukaloa Suomesta asti, tavaraa kun tuntuu olevan matkalla muutenkin tarpeeksi. Matkalla Arabiemiraateissa paluumatka lentokentälle taksin kyydissä nosti adrenaliinitasot huippuunsa, kun paikallinen taksikuski kaahasi 130 kilometrin tuntivauhtia välittämättä kaatosateesta tai siitä, että auton renkaat olivat enemmän aikaa vesipatjan päällä vesiliirrossa kuin tien pinnalla. Puristin vauvaa sylissä itseäni vasten rukoillen, että pystyn pitämään hänestä kiinni, jos auto ajaa ulos tieltä sekä vannoen samalla, että tästä lähtien reissussa kuljetaan vain bussilla.

Äidin ei tarvitse aina olla se, joka hoitaa vauvaa. Sanattomalla sopimuksella lapsenhoitovuorot jakautuivat reissun alussa niin, että minä hoidin vauvaa ja mies katsoi isompien lasten perään. Noh, tämä tarkoitti sitä, että sillä aikaa, kun minä syötin, vaihdoin vaippaa ja vaatteita, nukutin, kannoin ja leikitin vauvaa, mieheni makasi aurinkotuolissa katsellen uimataitoisten isompien lasten vesileikkejä. Parin päivän jälkeen aloin miettimään, miksi ihmeessä tämä on näin? Kyse ole siitä, etteikö mieheni hoitaisi vauvaa vaan minä itse "omin" vauvan enkä anna miehelle edes tilaisuutta ottaa vastuuta. Tämän itsetutkiskelun jälkeen teimme lapsenkaitsemisvastuiden uudelleenjaon ja reissu alkoi tuntua vähän rennomalta äidinkin mielestä.