Päiväretki Repovedellä

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan tai ulkomaille hienojen maisemien ja nähtävyyksien perässä, sillä helmiä löytyy koto-Suomestakin. Kiitos Suomen monipuolisen ja rikkaan luonnon, elämyksiä löytyy läheltä kotoakin. Rakastan erityisesti Suomen kesää ja silloin on parasta matkustella ja retkeillä kotimaassa.

Repoveden kansallispuisto

Alle kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, Kouvolan lähellä sijaitsee Repoveden kansallispuisto, joka on monipuolinen retkeilykohde upeine maisemineen ja vaihtelevine patikointireitteineen. Repoveden metsiin voi lähteä samoilemaan yön yli -reissulle, mutta jos patikointia lasten kanssa ei ole kovin paljon harrastanut, löytyy kansallispuistosta myös lyhyempiä ja kevyempiä päivälenkkejä.

Verkkosivustolta http://www.luontoon.fi/repovesi löytyvät hyvät ajo-ohjeet Repoveden kansallispuistoon sekä kattavat esittelyt eri reiteistä levähdyspaikkoineen.

Levähdystauko järven rannalla.

Meidän perhe pakkasi retkieväät reppuun ja suuntasi Repovedelle päiväretkelle aurinkoisena, mutta viileänä kesäkuisena päivänä. Meidän perhe on patikoinut lyhyehköjä päiväretkiä, joten nytkin oli tarkoitus tehdä muutaman kilometrin retki ja totuttaa lapsia patikointiin ja oman repun kantamiseen. Jos vaikka sitten jonain päivänä, kun kuopus on vähän isompi, lähdemme yön yli -vaellukselle... 

5 kilometrin pituinen Ketunlenkki on helppo ja sopivan pituinen reitti vähän pienemmillekin lapsille.  Lenkki on pääosin leveää polkua, mutta myös portaita ja kivikkoisia osuuksia on jonkin verran. Rattaat on jätettävä kotiin ja kannettava vauvat ja taaperot. Reitin varrelta löytyy myös riippusilta ja lossi, jolla järvi ylitetään, joten nämä ovat omiaan pitämään lasten retki-intoa yllä. Valitettavasti meidän saapuessa paikalle, riippusilta oli juuri mennyt rikki ja reittiä ei päässyt kiertämään ympäri. Jouduimme kiertämään reitin samaan suuntaan takaisin ja matka piteni tämän takia reippaasti.

Riippusilta oli harmittavasti romahtanut juuri ennen saapumistamme Repovedelle,
onneksi kukaan ei ollut loukkaantunut onnettomuudessa.

7- ja 9-vuotiaamme kävelivät matkan itse eväitään ja juomapullojaan repussa kantaen ja 11-kuinen kuopuksemme pääsi kantoreppuun. Reitti oli isommille lapsille helppo, niin paljon olemme heitä  pienestä pitäen raahanneet mukana niin metsä- kuin kaupunkikävelyillä.

Järven ylittäminen lossilla oli lasten mielestä hauskaa ja jännää.

Reitin yllättävä piteneminen aiheutti hieman nurinaa lapsissa, mutta matka eteni huomaamatta ruokkimalla tulevan ekaluokkalaisen pojan mielikuvitusta esimerkiksi keksimällä, että olemme Lego Ninjago -ninjoja kepistä tehtyine aseineen, milloin synkässä loputtomassa metsässä, milloin kiipeämässä tulivuoren huipulle ja väistelemässä laavaa. Tätä kikkaa olen käyttänyt monesti retkillä lasten väsyessä, esimerkiksi Roomassa Castel Sant' Angelon linnassa olimme paavia suojelevia ritareita, jotka linnan muurien ampuma-aukoista tarkkaili ja ampui alhaalla näkyviä vihollisia.

Reitin varrelta löytyy useita kotia, joissa voi grillata, joten otimme makkaraa ja muuta grillattavaa evästä mukaan. Lapinsalmen tulentekopaikalla, jossa evästimme, oli myös kaksi laituria, joista olisi päässyt uimaan. Lapset hinkuivat kovasti uimaan, mutta kylmän sään takia ei rohkeus veteen menoon kuitenkaan riittänyt. Myös rannasta olisi voinut kahlata uimaan, ranta oli matala, mutta melko nopeasti syvenevä pienimpiä lapsia ajatellen.

Järvi houkutteli uimaan, kylmä sää sen sijaan ei.

Jo jonkin aikaa kävelemään oppinut kuopuksemme ei viihdy erityisen hyvin kantorepussa tällä hetkellä, mutta kun kantaja pysyi koko ajan liikkeellä, suostui hän ilman suurempia huutoja siellä olemaan. Toki oli välillä otettava hänet jaloittelemaan ja käveli vauvammekin pieniä pätkiä metsässä. Olisi halunnut kävellä enemmänkin, mutta tahti on kovin hidas muulle seurueelle, kun pitää jokaista kiveä ja männynneulasta pysähtyä ihmettelemään.

Repoveden maisemat ovat niin huikaisevan kauniita, etteivät kuvat tee niille oikeutta. Jylhien kallioiden päältä Suomen luontoa kelpaa ihailla, suosittelen!

Lasten kanssa snorklaamaan

Olen aina puhunut sen puolesta, että lasten kanssa voi nähdä ja kokea maailmaa siinä missä aikuistenkin kesken. Matkustaminen on toki lasten kanssa erilaista kuin aikuisporukalla, mutta mahdollista. Kun joitakin vuosia sitten meidän perheen vanhemmille iski hinku päästä kokeilemaan snorklausta, oli itsestään selvää, että myös lapset otetaan mukaan uutta puuhaa opettelemaan. Meistä aikuisista kumpikaan ei ollut koskaan snorklannut, jos ei nyt lasketa aurinkolomakohteen rannalla tehtyä pientä snorkkelin uittamista ja hiekkapohjan tuijottelua. Nyt halusimme nähdä oikeat koralliriutat värikkäine kaloineen, ja olisihan lapsetkin tästä varmasti innoissaan.

Thaimaan lämpimissä vesissä ja upeissa maisemissa kelpaa snorklailla.

Taaperoikäiset snorklaajat

Meidän perheen lapset ovat snorklanneet ensi kerran taaperoikäisenä 2-3vuotiaana. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä koralliriutoilla vaan aurinkolomakohteiden kivikkoisilla rannoilla, joissa saattoi nähdä pieniä mereneläviä, kuten simpukoita, merisiiliä, rapuja ja pieniä kaloja. Lasten luonne tuntui vaikuttavan snorklaamisinnokuuteen ja arempi esikoistyttömme uskaltautui snorklaamaan myöhemmin kuin vilkas ja (uhka)rohkea keskimmäinen poikamme, joka on ollut taitava snorklaaja jo kauan ennen kuin oppi uimaan. Snorklausta koko perheen voimin opetellessa saimme huomata, että lapsen ei tarvitse osata uida pystyäkseen snorklaamaan.

Koko perheen ensimmäiselle snorklausretkelle koralliriutoille lapsemme pääsivät 4-6-vuotiaina. Tämän ikäisten kanssa snorklaaminen koralliriutoilla sujui jo hyvin, joskin snorklatessa vanhempi ei voi täysin keskittyä pohjan tuijotteluun vaan lapsia on pidettävä melko tarkasti silmällä. Uimataitoisen kouluikäisen kanssa snorklaaminen on jo helppoa ja rentoa.

Veteen ja välineisiin totuttelua vauvasta asti

Snorklausretkelle valmistautumista tehtiin jo vauvana, kun vauvauinnissa totuteltiin veteen ja altaassa pulikointiin. Meidän perheen lapset ovat käyneet koko elämänsä säännölisesti vauva- ja perheuinneissa.  Kesäisin ja aurinkolomilla on myös ahkerasti totuteltu luonnonvesissä polskintaan. Vesi on ollut heille aina siis tosi tuttu elementti, mikä on auttanut paljon touhun opettelussa. Räpylöiden ja snorkkeleiden käyttöä on harjoiteltu uima-altaassa noin parivuotiaasta lähtien ja ne ovat olleet viikottaisilla perheuintivuoroilla ahkerassa käytössä. Veteen totuttelu on tärkeää, sillä veteen tottumaton lapsi tuskin suostuu hyppäämään veneestä tuntemattomille vesille, jos vesi ei ole tuttu elementti. Jopa meidän 4-vuotiasta uhkarohkeaa snorklaajaamme piti ensimmäisellä snorklausretkellä suostutella veteen, vaikka snorkausta oli harjoiteltu paljon etukäteen, niin pelottavalta iso meri vaan tuntui. Sinne kuitenkin päästyään poikaa ei pois meinannut saada.

Ennen snorklausta totuteltiin veteen altaissa ja merissä.

Taaperolle riittävän pienen snorkkelin ja räpylöiden löytäminen ei olekaan ihan helppo juttu, mutta ahkeralla nettisurffailulla voi löytää sopivan kokoisia välineitä myyvän verkkokaupan. Kunnollisiin ja sopivan kokoisiin välineisiin kannattaa panostaa, sillä mikään ei syö snorklausintoa enemmän kuin jatkuvasti irtoavat räpylät tai uimalasit, jotka täyttyy heti vedellä.

Sitten menoksi! Ensimmäinen snorklaus Koh Lantalla

Koko perheen ensimmäinen kunnon snorklausretki tehtiin alkutotutteluiden jälkeen Thaimaassa Koh Lantalla suomalaisen Raya Diversin snorklausretkellä. Thaimaa on siitä oiva snorklauskohde, että siellä on mukavan lämpimät vedet ja turistimäärien ansiosta paljon retkienjärjestäjiä. Olemme sen jälkeen käyneet Thaimaassa myös paikallisten järjestämillä retkillä eikä niissä ollut mitään vikaa, mutta Raya Diversin Koh Lantan oppaat tekivät retkestä lapsillemme ikimuistoisen. Vielä kielitaidottomien lasten kanssa suomea puhuva opas oli hyödyllinen ja lapset saivat suomenkielisen oppaan kanssa tehdystä retkestä paljon enemmän irti kuin englanninkielisestä retkestä. Erityisesti Koh Lantalla Rayan oppaat olivat ihan huippuja ja ottivat todella hyvin retkellä lapset huomioon. Rayan opaat kertoivat lapsille paljon merestä, luonnosta ja kaloista. He snorklasivat lasten kanssa ja opettivat kalalajien nimiä. Kun kuopuksemme arasteli ensimmäisessä kohteessa veteen menemistä, kehitti Rayan opas "snorklaustaksin" pelastusliivistä, josta kuopus otti kiinni ja opas veti häntä vedessä osoittaen ja kertoen samalla merenelävistä. Kuopuksen arkuus hävisi tämän jälkeen tyystin. Kalliitahan nuo Raya Diversin retket tahtovat kyllä olla, mutta lapsiystävällinen palvelu Koh Lantalla teki niin ison vaikutuksen, että olisin valmis maksamaan siitä uudestaankin. Olemme käyneet Rayan retkillä myös Ao Nangissa ja hyviä retkiä nekin olivat, mutta ei ihan yltänyt Koh Lantan tasolle.

Lapset ensimmäisellä snorklausretkellään Thaimaassa.

Lasten snorklauksen haasteita

Vaikka snorklaukset ovat sujuneet koko perheeltä hyvin, on minulle ehkä ollut yllätys, miten hurjat vesipetomme aluksi arkailivat veteen menoa eksoottisemmissa vesissä. Etenkin veneestä syvään veteen meno tuntui pelottavalta, rannalta lapset lähtivät reippaammin, vaikka koralliriutoille olisi ollutkin uintimatkaa jonkun verran. Nykyäänkin, jos snorklauksesta on pitkä tauko, arastelevat lapset veteen menoa. Kun veteen on päästy ja vedenalaista maailmaa hetki ihailtu, unohtuu kuitenkin arkuus. Meidän perheellä kävi harmillisesti niin, että 6-vuotiasta esikoistamme poltti Thaimaassa viimeisellä snorklausretkellä pieni meduusa kaulaan ja poskeen, ja sen jälkeen häntä on ollut vaikea houkutella eksoottisiin vesiin.

Meduusoilta voi suojautua hieman pitkähihaisilla ja -lahkeisilla UV-puvuilla, mutta sataprosenttista suojaa ne ei anna. Olen myös joskus miettinyt, toimisiko lapsille snorklauspuuhissa pitkät märkäpuvut? Pitkät ajat vedessä saavat lapset palelemaan ja meidän perheen lapset palelivat jopa Thaimaan 30 asteisesssa vedessä! Ehkä märkäpuku pitäisi kehon lämpimämpänä sekä suojaisi auringolta ja meduusoilta. Snorklatessa lapsia ei voi suojata liian hyvin auringolta, sillä vedestä heijastuva UV-säteily voi tunteja kestävän snorklauksen aikana saada aikaan hengenvaarallisia palovammoja. Myös aikuisten kannattaa snorklata vähintäänkin t-paita päällä, ettei selkä pala. Myös nesteytys on todella tärkeää, ja onneksi ainakin meidän kokemusten mukaan retkenjärjestäjät varaavat paljon vettä mukaan retkille.

Snorklausretkelle lähdettäessä kannattaa varmistaa aina, että retkenjärjestäjällä on asiantuntevan oppaan  lisäksi lasten snorkkeleita ja räpylöitä sekä lasten pelastusliivejä. Snorklaus tulee aina tehdä räpylöiden kanssa, niillä saadaan potkuvoimaa, jos esimerkiksi osuu voimakkaamman merivirran kohdalle. Merivirtojen voimakkuus voi yllättää melko lähelläkin rantaa, joten lasten kanssa ei pidä lähteä snorklaamaan ihan mihin vain ja itse kyllä menen aina vedet tuntevan oppaan kanssa. Lapsilla kannattaa myös aina pitää pelastusliivit snorklatessa päällä. Meidän perheelle on myös tärkeää, että retkenjärjestäjä toimii vastuullisesti ja järjestää retket luontoa kunnioittaen. Vaikkemme kovin monella snorklausretkellä ole olleet, olemme nähneet retkenjärjestäjiä, jotka vievät snorklaamaan esim. liian mataliin vesiin ja snorklaajat voivat vahingoittaa koralleja vaikka räpylöillä potkiessa tai luontoon suhtaudutaan muutoin välinpitämättömästi tai epäkunnioittavasti.

Matka Lapin ja Pohjois-Norjan ympäri 8 päivässä

Toissakesänä meidän perhe teki kiertoajelun Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Pidin reissusta tuolloin matkapäiväkirjaa, mutta sitä ei tullut silloin julkaistua. Tässä pitämäni päiväkirja mahtavasta reissusta, jossa 8 päivän aikana ehdimme kulkea yli 3000 kilometriä. Matkasta jäi sekä aikuisille että lapsille paljon hyviä muistoja.

Muonio

Matkaan valmistautuminen

Tänä kesänä päätimme toteuttaa reissun, josta olimme vuosia puhuneet, muttemme koskaan toteuttaneet - Kiertoajelu Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Minulla on nimittäin sellainen aukko sivistyksessä, etten ole koskaan käynyt Rovaniemeä pohjoisempana ja oli aika korjata tämä asia. Meillä oli kaksi kohdetta, jossa halusimme käydä ja joiden ympärille reissun suunnittelu rakentui: Kilpisjärvi ja Lofootit.

Ensimmäiseksi kysymykseksi  nousi, millä kulkuneuvolla lähtisimme reissua toteuttamaan. Pitkä ajomatka 5- ja 7-vuotiaiden lasten kanssa askarrutti, joten pohdimme lentämistä, autonvuokrausta, auton laittamista junaan ja asunto-auton vuokraamista. Muut vaihtoehdot vaikuttivat  kalliimmilta vaihtoehdoilta kuin omalla autolla ajaminen, asunto-auto taas liian hitaalta tavalta matkustaa. Päädyimme lähtemään matkaan omalla farmariautollamme.

Ajomatka kotoa Kilpisjärvelle olisi noin 14 tuntia, joten oli selvää, ettemme voisi lasten kanssa yhteen menoon sinne ajaa. Rovaniemi vaikutti sopivalta ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi, joten varasimme yhden hotelliyön etukäteen sieltä. Seuraavana päivänä jatkaisimme siitä Kilpisjärvelle, josta varasimme kahdeksi yöksi mökin. Sen jälkeen lähtisimme Norjaan. Varasimme yhden hotelliyön Harstadista Lofoottien kupeesta. Tämän enempää emme majoituksia varanneet vaan päätimme sen jälkeen edetä fiiliksen mukaan. Vaikka tarkkoja suunnitelmia ei loppureissulle tehty, oli alustavana ajatuksena kuitenkin ajaa Lofoottien läpi Moskenesiin, josta pääsisi lautalla Bodoseen ja siitä Ruotsin läpi Uumajaan, josta puolestaan pääsisimme laivalla takaisin Suomeen.

Toteutunut ajoreittimme: Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromssa-Harstad-Moskenes-Bodo-Mo i Rana-Uumaja-Vaasa.

1. päivä: Ranuan kautta Rovaniemelle

Starttasimme farmaritoyotamme heinäkuisena yönä klo 02:30. Päätimme lähteä ajamaan aamuyöstä, sillä toivoimme, että matka sujuisi lapsilta helpommin, jos he nukkuisivat mahdollisimman ison osan ajomatkasta. Reissuun lähtö keskellä yötä oli kuitenkin niin jännittävää lapsille, etteivät he malttaneet kovin montaa tuntia nukkua. Yöllinen lähtö oli kuitenkin hyvä päätös, sillä liikenne oli olematonta ja matkanteko sujui sen takia todella joutuisasti. Täytyy myös todeta, että kyllä Suomen yötön kesäyö on vaan kaunis ja tunnit kuluivat nopeasti maisemia ihaillessa. Lapsetkin saivat autossa ajan kulumaan yllättävän hyvin syömällä aamupalaeväitä, piirtämällä ja leikkimällä mukaan ottamilla leluillaan sekä pelaamalla tablettitietokoneella. Me aikuiset vaihdoimme matkan puolivälissä ajovuoroa, joten pelkääjän paikalla olevakin pystyi hieman torkkumaan.

Sekä aikuisille että lapsille elämys oli heti Oulun jälkeen tiellä kuljeksivat porot, joita sai väistellä vähän väliä. Lapin suorat ja hiljaiset tiet houkuttelevat ajamaan hieman kovempaa, mutta on hyvä muistaa, että poroja voi tulla yllättäin tielle. Hieman ennen Rovaniemeä tiellä oli kunnon lauma poroja, jotka eivät paljon lähestyvästä autosta välittäneet. Pieni tovi siinä meni, ennen kuin kaupunkilaistollot hoksasivat, miten koko tien tukkivista poroista pääsee ohi. Paikallinen vastaantulija näytti mallia, että jos porot eivät itse autosta välitä, tööttääminen saa ne väistämään.

Varokaa poroja!

Päätimme pysähtyä hieman ennen Rovaniemeä Ranuan eläinpuistossa. En itse ole kovin innostunut eläintarhoista, mutta jääkarhujen näkeminen kuitenkin hieman kiinnosti. Olemme käyneet eläintarhoissa eri puolella maailmaa, joten niitä on tullut nähtyä riittämiin ja hieman aina mietityttää eläintarhojen eettiset kysymykset, joskin toisaalta olen sitä mieltä, että niissä vierailu on myös hyvä tapa opettaa lapsille luonnon eläimistä ja niiden suojelusta. Eläinpuisto ei jääkarhuja lukuunottamatta tehnyt kovin suurta vaikutusta ja lapsetkin taisivat eniten innostua siellä olevasta leikkipuistosta, joka oli kyllä hieno.

Ranuan eläinpuiston leikkipuisto oli hieno.

Iltapäivällä jatkoimme matkaa Rovaniemelle ja siinä vaiheessa aloimme olla niin väsyneitä ja nälkäisiä, ettemme tehneet muuta kuin kirjauduimme hotelliin, kävimme syömässä ja teimme lyhyen kävelykierroksen Rovaniemen keskustassa. Vietimme yön Rovaniemen Sokos hotellissa, joka oli ehdottomasti parhaimpia Sokos-hotelleja, joissa olen yöpynyt. Parasta antia oli monipuolinen aamupala, jossa perinteisten pekonien ja munien lisäksi oli monipuolinen valikoima sekä paikallisia että suomalaisia ruokia.

2. päivä: Joulupukkia tervehtimään ja sitten Kilpisjärvelle

Matka jatkui varhain aamulla, sillä ajettavana oli vielä 450 kilometriä Kilpisjärvelle. Kun napapiirillä oltiin, niin olihan Joulupukkia käytävä tervehtimässä ennen lähtöä.  Koska itse olen jouluihminen, pääsin keskikesästä huolimatta heti joulun tunnelmaan Joulupukin Pajakylässä. Hieman ehkä joulutunnelmaa häiritsi lukuisat lahjatavarakaupat ja turistirysätunnelma. Pajakylään pääsi ilmaiseksi ja joulupukin kammarissa vierailu ja joulupukin tapaaminen oli lapsille jännittävä kokemus. Kymmenen aikaan aamulla juhannuksen jälkeen ei kammarissa ollut ruuhkaa, joten joulupukkikin ehti jutella kanssamme hyvän tovin. Voin vain kuvitella jonoja joulun aikaan ja eräs tonttu kertoi, että jonot ovat silloin ulos asti. Joulupukin Pajakylän lähellä olisi vielä ollut Santa Park, jouluinen satumaailma, mutta se oli nyt kesällä suljettu remontin takia.

Turistikauppoja riitti Joulupukin pajakylässä.

Joulupukin vierailun jälkeen matka jatkui kohti Suomen käsivartta. Ajomatka taittui nopeasti, sillä liikennettä oli vähän ja koko ajan karummaksi muuttuvia maisemia oli kiva katsella. Lapset pysyivät hiljaisina pelaamalla ja piirrettyjä katsomalla. Matkan varrella oli monia hyviä levähdyspaikkoja hienojen maisemien kanssa varustettuna, joten pysähdyimme Muonion lähellä yhdelle levähdyspaikalle testaamaan upouutta retkikeitintämme ja syömään lounasta. Levähdyspaikalta pääsi 5 minuutin kävelyllä läheiselle järvelle, jossa oli hyvä syödä lounasta. Hieman tunnelmaa häiritsi tuhannet ympärillä pyörivät hyttyset, mutta tästä vaivasta selvisi hermoja menettämättä pukeutumalla hupulliseen tuulipukuun, joka oli uitettu hyttysmyrkyssä.

Saavuimme lopulta myöhään iltapäivällä Kilpisjärvelle. Seuraavat pari yötä viettäisimme Haltinmaan vuokramökissä. Mökki oli oikein sopiva tarvitsemaamme lyhyeen majoitukseen, mutta pidempää aikaa en mökissä olisi viihtynyt. Mökki oli kohtuullisen siisti ja riittävän kokoinen nelihenkiselle perheellemme ja löytyipä mökistä pieni saunakin. Mökit sijaitsivat kätevasti 200 metrin päässä kaupasta, mikä teki ruokaostoksista helppoja. Myös patikointireittejä lähti läheltä eikä Kilpisjärven retkeilykeskukseen, josta lähti suorin reitti Saanan huipulle, ollut kuin pari kilometriä. Mökit olivat paritaloja ja sijaitsivat lähellä toisiaan, joten kovin paljon yksityisyyttä tai komeita maisemia ei mökkikylässä ollut tarjolla.

Haltinmaan vuokramökit ovat paritalomökkejä.

3. päivä: Saanan valloitus

Sää oli ollut tähän asti vaihteleva ja tihkusadetta oli tullut silloin tällöin, mutta päivänä, jolloin meidän oli tarkoitus valloittaa Saana, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lähdimme heti aamupalan jälkeen retkeilykeskukselle, josta pääsi kapuamaan Saanan huipulle. Olin etukäteen selvittänyt, että reitti Saanan huipulle on 4 kilometriä pitkä ja ajattelin sen sujuvan helposti lapsiltamme, jotka ovat aikaisemmin kävelleet 15 kilometrinkin patikointireittejä. Ajattelin, että jos lapset väsyisivät, ottaisimme ne reppuselkään hetkeksi aina lepäämään. Sitä en kuitenkaan ajatellut, että 4 kilometriä nousua yli 1000 metrin korkeuteen vaikeakulkuisessa maastossa on aika raskasta.

Reitti Saanan huipulle oli melko kivikkoinen.

Täytyy sanoa, että jos olisin tiennyt, kuinka raskas nousu on, en olisi viisivuotiastamme ottanut huipulle, mutta nyt kun oltiin jo pitkälle päästy, eihän sitä voinut luovuttaakaan. Aina kun polku ei ollut liian kivikkoinen, otimme kuopuksen reppuselkään. Monessa paikassa oli niin hankala kävellä, että pojan oli jaksettava itse. Retkeilykeskukselta kävellään ensin pienen metsikön läpi, kunnes pian maisemasta häviää puut ja päästään erittäin pitkille portaille.

Portaita pitkin laskeutuminen oli yhtä rankkaa kuin niiden kiipeäminen.

Yli 700 porrasta ottavat mittaa patikoijan kunnosta.  Portaiden yläpäässä luulimme, ettei huipulle olisi enää pitkä matka. Kävelimme ja kävelimme eikä huippua näkynyt, joten kysyimme vastaantulevalta, huipulta palaavalta patikoijalta, että onko vielä pitkä matka. Saimme kuulla olevamme ehkä puolessa välissä! Usko meinasi loppua väsyneiden lasten kanssa, mutta kun ei millään olisi halunnut jättää kiipeämistä kesken. Eväitäkin tuli otettua lapsille ihan liian vähän mukaan. Olihan se sen arvoista, kun huipulle pääsi! Upeat erämaamaisemia, tuntureja ja Norjan huimia vuoristoja kelpasi ihailla huipulta.

Kuvat eivät tee oikeutta Saanan huipulta aukeaviin maisemiin.

Huipulla!

Mies päätti patikointipäivän päätteeksi huuhtoa hiet pois Kilpisjärvessä. Koska jäät olivat lähteneet järvestä vasta muutamaa viikkoa aiemmin ja veden lämpötila oli arviolta 7 raikasta celsiusastetta, itse tyydyin lasten kanssa istuskelemaan rannalla ja seurata kuopuksen kalastusta. Pienen kalamiehen pettymykseksi kalaonnea ei kuitenkaan ollut tällä kertaa. Huipun valloitus oli sen verran rankkaa puuhaa, että muuta emme enää jaksaneet tehdä vaan kaikki painuivat aikaisin nukkumaan. Nukkumisen vaikeudesta yöttömässä yössä täytyy vielä sen verran todeta, että vaikka sitä luulisi suomalaisena tottuneen kesäöiden valoisuuteen, ei Etelä-Suomen yöttömät yöt ole mitään verrattuna Lapin kesäöihin. Yöllä herätessä oli vaikea uskoa kellon olevan kaksi yöllä, kun aurinko paistoi kirkkaana korkealla taivaalla.

Kilpisjärven vesi oli kristallinkirkasta, mutta myös jäätävän kylmää.

Kilpisjärven rannalla oli mukava istuskella ja ihastella Lapin maisemia.

4. Päivä: Matka jatkuu Norjan puolella

Aikaisin aamulla pakkasimme täpötäyden automme ja jatkoimme matkaa Norjaan. Majoituspaikasta oli vain kymmenisen kilometriä Norjan puolelle ja on uskomatonta huomata, miten maisema muuttuu heti rajan ylityksen jälkeen; Lumihuippuiset vuoret kohoavat jylhinä ja tie muuttuu mutkaiseksi vuoristotieksi. Ajatuksena on tehdä pikavisiitti Tromssan kaupunkiin, jonka jälkeen jatkaisimme matkaa Harstadiin, seuraavaan yöpymispaikkaan.

Minä seisomassa putouksen puolivälissä antaa perspektiiviä siihen,
miten iso löytämämme vesiputous oli.

Norjan vuoristoteiden varrella näkyi upeita vesiputouksia ja yksi hienoimmista sattui eteemme ihan sattumalta, kun pysähdyimme levähdyspaikalle kuopuksen vessatauolle. Norjan tiet ovat paitsi hyväkuntoisia, myös hyviä levähdyspaikkoja siisteine vessoineen löytyi helposti joka paikasta. Sen sijaan huoltoasemat ja ravintolat ovat harvassa pohjoisessa, joten auton tankki kannattaa pitää aina täynnä ja ainakin lapsille eväitä matkassa. Levähdyspaikalle kuuluva veden kohina herätti huomiomme ja muutaman askeleen päässä metsässä olikin komea vesiputous. Putouksen ihastelu oli elämys niin lapsille kuin aikuisille, joskin lasten hyppely liukkailla kivillä aiheutti vanhemmille sydämentykytyksiä.

Kilpisjärveltä ei ole Tromssaan kuin parin tunnin matka ja saavuimme sinne hyvissä ajoin aamupäivällä. Kävelimme jonkin aikaa kaduilla ja vierailimme paikallisessa ostoskeskuksessa. Kallis hintataso ei kuitenkaan houkutellut shoppailuun. Tromssa oli ihan kivannäköinen, idyllinen kaupunki, mutta kovin suurta vaikutusta se ei meihin tehnyt. Lapsille kiinnostavaa nähtävää tai tekemistä ei oikein ollut keskustan leikkipuistoa lukuunottamatta. Jatkoimme pian matkaa kohti Lofoottien kupeessa olevaa Harstadia. Lyhin reitti Tromssasta Harstadtiin kesti melkein 5 tuntia, joten päivä kului pitkälti ajaessa. Maisemat olivat kuitenkin niin hienoja, että aika kului nopeasti. Norjan korkean hintatason takia hyödynsimme usein mukana kulkevaa retkikeitintä ja söimme lounaan matkan varrella keittämällä keittimessä purkkihernekeittoa, nuudeleita tai makaronia ja purkkilihapullia. Lapset rakastivat tätä retkiruokailutyyliä huomattavasti ravintolakäyntejä enemmän.

Tromssan kadut olivat aikaisin aamulla tyhjiä.

Norjassa upeita luonnon tarjoamia lounaspaikkoja löytyi helposti vain kivenheiton päässä tiestä.
Näissä maisemissa ruokailimme matkalla Harstadiin.

Harstad oli varattu majapaikaksi puhtaasti sen takia, että siitä olisi aamulla helppo ja nopea lähteä ajamaan Lofooteille. Kaupungista löytyi myös kohtuuhintaista Scandicin majoitusta. Kaupunki itsessään oli muuten melko tylsä. Saavuimme myöhään iltapäivällä Harstadiin ja päätimme käydä iltakävelyllä kaupungin lähellä sijaitsevassa Keipenin vuorella. Korvaamaton reissun suunnittelusovelluksemme TripAdvisor oli kertonut, että vuorelta löytyy lyhyt, lapsille sopiva patikointireitti vuoren huipulle. Navigaattorin avulla löysimme paikan helposti ja kapusimme vuoren huipulle. Reitti oli juuri lapsille sopiva, nousu huipulle kesti lasten kanssa noin 45 minuuttia ja päällä aukeni huikeat maisemat. Pilvinen sää tosin haittasi näkymiä, sillä pilvien ollessa alapuolellamme, emme nähneet alas juuri mitään. Vuoren huipulla on äkkiputous ilman minkäänlaisia kaiteita, joten lapsista joutui pitämään tiukasti kiinni.

Maisemia Keipenin huipulta

Jyrkänteen laidalta ei nähnyt pilvien takia alas, mutta kirkkaalla säällä näkymät
olisivat varmasti olleet päätähuimaavat.

5. päivä: Lofoottien läpiajo

Scandic Harstad ei ollut hintaansa nähden kovin kummoinen hotelli, mutta palveli hyvin yhden yön yöpymistä. Aamupalan jälkeen pakkasin laukkumme taas ja jatkoimme ajamista kohti Lofootteja. Hotelliyöpymisissä pidin mukana yhtä kassia, josta löytyi koko perheen vaihtovaatteet, hammasharjat ja muut hotellissa tarvittavat tavarat. Näin joka hotelliin ei tarvinnut raahata puolta takakontillista tavaraa mukaan. Matka Harstadista Lofooteille ei ollut pitkä, mutta Lofoottien läpi vievä mutkainen tie on puolestaan yli 200 kilometriä pitkä, joten ajamista oli tänäänkin tiedossa.

Lofooteilla riittää kesällä turisteja ja välillä saareen vievillä tunneleilla sai jonottaa pitkässä karavaanarijonossa. Kilometrien pituiset tunnelit laskeutuivat meren alle ja sieltä takaisin ylös saareen. Majoitus on saarella kallista ja majoituspaikat täyteen buukattuja, joten olimme jo etukäteen päättäneet, että Lofooteilla viivytään 1-2 yötä ja majoituspaikkana toimii teltta leirintäalueella. Yhden yön mökkimajoitus saattoi nimittäin maksaa nelihenkiselle perheelle 300 eurosta ylöspäin.

Svolvaerin satama.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Lofooteilla oli Svolvaer, jossa teimme pikaisen kävelykierroksen sekä nautimme ihanan pienen kahvilan kahveista ja herkuista. Sympaattinen pieni kalastajakylä jäi kuitenkin pian taakse, sillä kaatosateessa autossa istuminen tuntui houkuttelevammalta kuin kaupungissa kävely.

Sää Kilpisjärvellä oli ollut aurinkoinen ja asteitakin parisenkymmentä, mutta Norjan puolella oli koko ajan sateista, sumuista ja lämpöasteita vain kymmenkunta. Tämä säätila jatkui myös Lofooteilla. Hyvä vaatetus ja kerrospukeutuminen on reissulla tärkeää, muuten olosuhteet voivat tuntua ankeilta. Meillä oli koko perheellä käytössä tekniset alusasut, fleece-kerrokset sekä vedenpitävät tuulipuvut ja vaelluskengät.

Matka jatkui kohti Lofoottien kärkeä ja kohti Haukland Beachiä, jonka maisemista olin etukäteen lukenut kovasti kehuja. Vuorten välissä sijaitseva ranta valkoisine hiekkoineen ja turkoosinsinisine vesineen olikin upea ja moni etelän lomakohteen ranta kalpenisi tälle näylle. Kunhan ei katso taivaalla olevia pilviä ja lämpömittarin lukemia.

Haukland Beach

Rannan ympäristöön tutustumista.

Vietimme rannalla pari tuntia ympäristöön tutustuen. Lapsista oli hauska kävellä ylös jyrkkää vuorenrinnettä, jossa käyskenteli lampaita. Kun rantaelämästä oli saatu tarpeeksi, alkoi olla aika miettiä yöpaikkaa.  Muutama urhea oli pystyttänyt teltan rannalle, mutta meren rannalla tuuli oli niin ilkeä ja kylmä, että itse en olisi jäänyt ihan näin lähelle rantaa. Lofoottien luontoaktiviteettivalikoimasta löytyy niin patikointia, kalastusta, sukellusta kuin surffaustakin, mutta pienten lasten kanssa ei voi kovin pitkille patikka- tai kalastusretkille lähteä. Lofooteilla riittäisi kyllä tekemistä pitkäksikin aikaa, mutta kylmä, sateinen sää hieman haittasi tunnelmaa. Niinpä me päätimme viipyä Lofooteilla vain yhden yön ja lähteä seuraavana aamuna lautalla takaisin kohti Norjan rannikkoa. Lautta lähtisi Moskenesista, joten päätimme yöpyä sataman lähdellä Moskenesin leirintäalueella.

Moskenesin leirintäalue

6. päivä: Norjan rannikon kohteet Bodo, Saltstraumen ja Mo i Rana

TripAdvisor on ollut korvaamaton apu reissulla majoitusten ja ravintoloiden etsinnässä ja nettisurffailukin on ollut helppoa ja normaalihintaista, sillä liittymäpakettiini kuuluu datan käyttö Suomen lisäksi Pohjoismaissa. Majoituksia on ollut kätevä varata tien päältä puhelimella. Moskenesin leirintäalue on hyvätasoinen leirintäalue, josta löytyy lapsille leikkipaikka ja mielenkiintoisia, joskin hieman riskialttiita kallioita kiipeiltäväksi ja tutkittavaksi. Meren läheisyydessä olevalla leirintäalueella voi myös kalastaa, joskaan kalaa ei tullut meille täältäkään. Leirintäalueella riitti väkeä ja telttapaikat olivat melko täynnä. Kauempana kallioilla olisi saanut telttailla rauhallisemmassa ympäristössä, mutta lasten kanssa oli kätevämpää pysyä lähellä autoa ja vessoja.

Tämä majoitus oli meidän perheen lapsien reissun kohokohta, sillä se oli heidän ensimmäinen telttayönsä. Äidin tuntemukset majoituksesta ei ole ihan samanlaiset, sillä rauhattomalla leirintäalueella unet jäivät pariin tuntiin. Ongelma leirintäalueella on sataman läheisyys; viimeinen lautta tulee Moskenesiin kahden aikaan yöllä ja koska leirintäalue sijaitsee kätevästi viiden minuutin automatkan päässä satamasta, lappasi lautalta porukkaa leirintäalueelle keskellä yötäkin. Muutama muukin oli siis huomannut, miten kätevästi leirintäalueelta on siirtyä satamaan. Tästä tuli meteliä sen verran, että kun kello neljä aamulla piti nousta ylös purkamaan telttaa ja lähteä laivaan, en ollut ehtinyt silmiäni yön aikana juuri ummistaa.

Pienehkö lauttamme satamassa lastauksessa.

Laiva tai lautta, jolla matkasimme Bodoseen, oli reippaasti Tallinnanlaivaa pienempi, mutta matka taittui melko joutuisasti 3,5 tunnissa. Laivassa ei ollut juurikaan tekemistä, kävimme kahvilassa syömässä aamupalaa ja istuimme katselemassa maisemia. Liput laivaan olimme ostaneet netin kautta edellisenä päivänä ja laivaan pääsimme näyttämällä lippua puhelimesta. Lisätietoa laivareiteistä, aikatauluista ja lipuista löytyy osoitteesta www.lofoten.info. Laiva saattaa olla kesäaikaan ruuhkainen ja laivapaikat loppuunmyytyjä, joten kannattaa varautua, että viime tingassa ei suosituimpiin lähtöaikoihin ei lippuja välttämättä saa. Kello kuuden aamulähtö ei kuitenkaan ollut ruuhkainen ja aikaisen aamulähdön ansiosta olimme Bodossa jo ennen kymmentä ja meillä oli koko vielä koko päivä aikaa tutkia Norjan rannikkoa.


Bodon keskustasta on noin 30 kilometriä Saltstraumeniin, pieneen salmeen, jossa olemme kuulleet olevan maailman voimakkain ja nopein vuorovesivirtaus. Koska salmi oli matkan varrella, päätimme pysähtyä katsomaan, miten hurjasti vesi oikein virtaa. Ennen salmelle menoa on selvitettävä, mihin aikaan vuorovesi vaihtuu, sillä muuten salmessa ei ole juuri nähtävää. Vuorovesiaikataulu löytyi melko helposti netistä googlettamalla. Tulimme sopivasti paikalle aamupäivällä, kun nousuvesi alkoi virrata salmeen. Virtaus oli vaikuttavan näköinen ja se aiheutti valtavia pyörteitä veteen. Ravintorikas nousuvesi houkuttelee paikalle kaloja, joita uiskenteli ja hyppi vedessä valtavia määriä. Lapset yrittivät niitä kovasti pyydystää virvelillä, mutta huono kalaonni on varjostanut reissuamme. Muuten Saltsraumenia kehutaan kalastajan taivaaksi ja siellä järjestetään paljon kalatusretkiä. Jotkut turistit kävivät myös voimakkaassa virtauksessa moottoriveneen kyydissä. Näky oli vaikuttava, mutta lapset eivät jaksaneet tästä luonnonilmiöstä kovin paljon innostua. He saivat kuitenkin ajan kulumaan kalastellen ja kallioilla leikkien.

Saltstraumen

Kun vuorovettä oli ihmetelty tarpeeksi, haettiin lähikaupasta evästä ja pidettiin piknik Saltstraumenin lähellä olevassa puistossa. Oli myös aika päättää, mihin matka jatkuisi tästä. Matkaväsymys alkoi painaa jo koko perheellä ja vaikka Norjan puolella riittäisi nähtävää vaikka kuinka, päätimme alkaa suunnata kotia kohti. Mietimme seuraavaa yöpymispaikkaamme; muu perhe haluaisi telttayön, mutta itse olen väsynyt rauhattoman Moskenes-yön jäljiltä ja haluan kunnon sängyn. Google Mapsia aikamme tutkiskeltua päätämme jatkaa Norjan rannikkoa alaspäin ja ihailla vielä hetken vuoristo- ja vuonomaisemia. Ajaisimme etelään päin reilut 200 kilometriä seuraavaan vähän isompaan kaupunkiin, joka näytti olevan Mo i Rana. Sieltä löytyi Scandic -hotelli, jossa oli kohtuuhintaisia (Norjan hintatasoon nähden) ja vapaita huoneita. Kaupunki oli sopiva yöpymiskohde, koska siitä lähtee tie Ruotsin puolelle.  Matka Mo i Ranaan oli hieno upeine maisemineen, mutta itse Mo i Rana oli todella tylsä teollisuuskaupunki, jossa ei ollut yhtään mitään nähtävää. Se ei kuitenkaan haitannut, päivän matkasta väsyneenä kävimme vain hotellin lähellä olevasta ravintolassa syömässä ja sen jälkeen painuimme nukkumaan.

7. päivä: Kestävyysajo Ruotsin halki ja Wasalinella Suomeen

Edellisenä iltana pohdimme, vietämmekö vielä yhden yön Ruotsissa vai yritämmekö ehtiä yhden päivän aikana Uumajaan laivaan ja Suomeen. Matkaa Mo i Ranasta  Uumajaan oli yli 500 kilometriä, joten sen ajaminen yhtenä päivänä niin, että ehtisimme iltalaivaan, oli kunnianhimoinen. Ruotsissa olisimme voineet pysähtyä patikoimaan vuoristoalueelle yhdeksi yöksi tai yöpyä Uumajassa. Lapset olivat jo liian väsyneitä patikointiin ja retkeilyyn ja Uumajan majoitukset puolestaan täyteen buukattuja, joten päätimme yrittää suoritua Suomeen samana päivänä. Tuhti aamupala hotellilla ja aikainen lähtö kohti Ruotsia. Matkan varrella miehen ajaessa laskeskelin, että meidän pitäisi turhia pysähdyksiä välttämällä ehtiä iltalaivaan, joten varasin laivaliput matkan varrella. Tiukka aikataulu tarkoitti sitä, että lounaaksi syötiin huoltoasemalta ostettuja suklaapatukoita ja sipsejä. Automatka oli aika rankka, mutta ehdimme hyvissä ajoin Uumajaan. Aikaa jäi vielä käydä vielä Uumajassa kahvilla ja katsastaa pikaisesti kaupungin katuja. 

 Viimeiset vuoristomaisemat Ruotsin puolella.

Laiva odotti Uumajassa.

Sitten auto kohti Wasalinen laivaa. Auton vieminen laivaan kesti melko pitkään ja nälkäisillä ja väsyneillä lapsilla teki tiukkaa jaksaa istua autossa odottamassa. Kun kuitenkin viimein pääsimme sisään laivaan, lapsilta katosi kaikki kiukku ja väsymys. Kävimme syömässä laivan buffetissa, josta löytyi ihan kohtuullista ruokaa. Emme olleet syöneet kunnolla koko päivänä, joten voi olla, että meille olisi kelvannut tuolloin ruoka kuin ruoka. Ruoan jälkeen aika kului lasten leikkipaikalla, jossa lapset jaksoivat telmiä myöhäiseen iltaan. Laiva saapui Vaasaan puolenyön jälkeen ja olin taas jo Ruotsin puolella varannut majoituksen parin kilometrin päästä satamasta Tropiclandiasta. Rantasipi Tropiclandia oli ainoa paikka Vaasassa, josta löysin nelihenkiselle perheelle majoituksen viime hetkellä. Täytyy sanoa, että koko matkan aikana majoitusten löytäminen koko perheelle oli välillä haasteellista ja selkeästi kesäsesonkiaikana hotellit ovat usein täyteen buukattuja niin Suomessa, Norjassa kuin Ruotsissa. Tropiclandiassa hotelliyö oli sikahintainen, kalliimpi kuin Norjassa eikä hotelli tehnyt kummoista vaikutusta, mutta joku majapaikka oli löydettävä, ettei lasten tarvitse koko yötä nukkua autossa.

8. päivä: Kotiin, mutta Keskisellä pitää vielä pysähtyä!

Vaasaan emme jääneet sen kummemmin tutustumaan vaan aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti kotia, matkaan kun oli vielä jäljellä monta sataa kilometriä. Matkan varrella oli kuitenkin tehtävä vielä yksi pysähdys Keskisen kyläkaupalla. Täytyyhän siellä käydä, kun melkein ohi ajetaan. Keskisellä oli juuri parhaillaan Miljoonativoli, jossa lapset saivat käydä tivolin laitteissa ilmaiseksi, joten pitihän sinne mennä. Tämä oli toinen kerta, kun kävin Keskisen kyläkaupalla enkä voi kuin ihmetellä, miten keskellä maaseutua sijaitsevalla kaupalla voi aina olla niin paljon asiakkaita, vaikka nytkin oli arkipäivä. Kun kaikki turhat ostokset oli tehty ja tivolilaitteet testattu, jatkui matka kotiin, niin että illalla pääsimme omaan sänkyyn nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen reissu, joskin melko rankka pitkine ajomatkoineen. Lapset tykkäsivät reissusta kovasti, vaikka lomasta puuttuivat etelänloman lämmin merituuli ja uima-altaassa polskinta. Lapsia tämä ei kuulemma kuitenkaan haitannut. Lasten mielestä kivointa matkassa oli luonnossa ruokailu, telttailu, vesiputoukset, Keipenin patikointiretki, autossa tablettitietokoneella pelaaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen. Nähtävää ja koettavaa olisi ollut paljon enemmänkin kuin mitä reilussa viikossa ehti nähdä ja kokea, joten meidän perhe matkaa pohjoiseen varmasti vielä toistekin!

Aurinkoa ja luksusta Ras al Khaimahissa

Etelä-Suomessa talvi on niin pimeä, märkä ja pitkä, että etelänloma jokaiselle kerran talvessa pitäisi olla lakisääteistä. Viikko aurinkoa ja lämpöä auttaa kummasti jaksamaan talven yli. Tämän takia meidän perhe pakkasi matkalaukkunsa ja suuntasi kohti Arabiemiraatteja. Loman tavoitteena oli ladata akkuja auringossa ja lämmössä talvilomaviikon ajan. Edellisestä rantalomasta oli vierähtänyt jo pari vuotta, joten lupasimme lapsille loman, jossa saa uida niin paljon kuin he haluavat. Me vanhemmat olemme nuutuneita vähäunisesta vauvavuodesta, joten nyt etsittiin mahdollisimman helppoa lomaa ja äidille vapaata kodin arkirutiineista. Reissuksi valikoitui valmismatka Ras al Khaimahiin, Arabiemiraatteihin ja kohde täyttikin edellä mainitut kriteerit varsin hyvin.

Ras al Khaimah sopii parhaiten rauhalliseen rantalomailuun.

Lyhyen lentomatkan päässä (lähes) varmaa aurinkoa ja lämpöä, siinä meidän pääasiallinen syymme matkustaa Arabiemiraatteihin. Pakistanilaisen kuljettajamme mukaan Arabiemiraateissa sataa kaatamalla vain muutamana päivänä vuodessa ja lämpötilat ei koskaan putoa alle 15 asteen. Viikon reissulla helmikuun lopulla kahtena päivänä tuli sadekuuro, muuten oli helteistä, joskin tuulista ja puolipilvistä. Sään puolesta Arabiemiraatit voittavat Kanarian talvilomakohteena - yhtä pitkällä lentomatkalla saa paremman ja lämpimämmän sään, joskin talvikuukausina hellelukemat eivät ole taattuja Arabiemiraateissakaan. Huonounisen vauvan kanssa lentäminen jännitti ja sen takia halusimme lyhyen lentomatkan. Lennot menivät kuitenkin aika hyvin eikä lentomatka pidemmälle tunnu enää mahdottomalta ajatukselta.

Yksi lasten lempiaktiviteeteista oli rannan tutkiminen tuulten ja vuoroveden jäljiltä.
Rannalta saattoi löytää simpukoita, meritähtiä, merimakkaran tai kotilorapuja.
Vedessä uiskenteli välillä värikkäitä kaloja, joten snorklaajallekin oli hieman nähtävää.

Ystävällinen ja ensiluokkainen palvelu jäi ensimmäisenä mieleen Arabiemiraateista. Suomalaisilla olisi kyllä asiakaspalvelusta paljon opittavaa täältä. Lapsiperhe ei olisi voinut toivoa parempaa palvelua; Lentokentällä passi- tai turvatarkastuksissa ei tarvinnut pienten lasten kanssa kauan jonottaa, sillä aina tuli virkailija, joka päästi meidät jonon ohi. Ravintolassa tarjoilijat viihdyttivät väsymyksestä kitisevää vauvaamme ja urheilukaupan myyjä pallotteli liikkeessä poikani kanssa, jotta me vanhemmat saimme katsella valikoimaa rauhassa. Ihmiset olivat ystävällisiä, kohteliaita ja lapset hyvin huomioon ottavia kaikkialla, jossa kuljimme.

Kansainvälinen ilmapiiri idän ja islamin eksotiikalla maustettuna, niin voisi ehkä kuvailla tunnelmaa ja katukuvaa Arabiemiraateissa. Lähes kaikki puhuivat hyvää englantia ja matkamme aikana tuli eteen vain yksi taksikuski, jonka kanssa keskustelu oli hankalaa yhteisen kielen puutteen takia. Eksoottisessa kulttuurissa lapsilla oli ihmeteltävää, kun kaduilla tuli vastaan kaapupukuisia ja huivipäisiä ihmisiä ja moskeijoiden rukouskutsut kuuluivat melkein paikassa kuin paikassa. Ras al Khaimahissa oli nähtävissä paikallista kulttuuria huomattavasti enemmän kuin Dubaissa, joka ei paljon eronnut muista kansainvälisistä suurkaupungeista. Pukeutusmiskoodit eivät tuottaneet meille hankaluuksia; maassa on uskonnonvapaus, joten kaapua ja huivia ei odoteta kaikilta, mutta säädyllistä pukeutumista (olkapäät ja polvet peitettyinä) toivotaan. Lapsia nämä säännöt eivät vaikuttaneet koskevan. Erilaisen kulttuurin takia esimerkiksi julkisille rannoille ei ole asiaa uimaan ja aurinkoa ottamaan uikkareissa, joten melkein kaikilta hotelleilta löytyy omat uimarannat, joissa länsimaalaiset saavat rauhassa viettää länsimaalaista rantaelämää.

Mitä Dubaissa ei ole, sitä ei ole olemassa.
Dubai Mall ostoskeskuksessa pääsi vaikkapa luistelemaan.

Löhöilyä hulppeissa puitteissa, siihen on Ras al Khaimah tehty. Kaupungista ei taida huonoja hotelleja löytyäkään vaan kaikki ovat täyden palvelun luksusresorteja. Jos haluat löhöillä auringossa viikon tai pari samalla kun lapset polskivat altaalla tai meressä, on Ras al Khaimah tarkoitettu juuri sinulle. Kannattaa valita hotelli, josta löytyy hyvät palvelut ja aktiviteetit, sillä niitä ei välttämättä löydy hotellin läheisyydestä. Välimatkat kaupunkissa ovat pitkiä ja isot resortit sijaitsevat yleensä kaupungin ulkopuolella. Ras al Khaimahista löytää rauhaa ja lepoa ilman ruuhkia ja jonotuksia tai isojen kaupunkien hälinää.

Jumeirah Beach Dubaissa.

Luksus ei tule halvalla ja kaikki maksaa Arabiemiraateissa ihan kiitettävästi. Lentojen ja hotellin lisäksi kaikki tekeminen tuntui maksavan -poikkeuksena autonvuokraus ja taksilla ajo. Nähtävyyksistä ja retkistä sai pulittaa suolaisen hinnan, ruoasta ja juomasta puhumattakaan. Laskeskelin, että meidän perheen viikon matka Arabiemiraatteihin maksoi saman verran kuin kahden viikon matka Thaimaahan saman tasoiseen hotelliin.

Nähtävyydet löytyvät Dubaista. Kuvassa Burj Al Arab, maisemakuva maailman korkeimmasta rakennuksesta Burj Khalifasta ja Dubai Mallin jättimäinen akvaario.

Nähtävyyksien takia Ras al Khaimahiin ei kannata matkustaa, sillä niitä siellä on hyvin vähän. Kaupunki itsessään on aika tylsä ja siellä on hankalaa  liikkua jalkaisin. Paikallisen ajokulttuurin ja kävelyteiden vähyyden vuoksi kävely pienten lasten kanssa tuntuu jopa vaaralliselta hotellialueen ulkopuolella. Muutamia pieniä käyntikohteita kaupungista löytyy, kuten linnake, autiokylä Al Hamrassa ja kameliajorata. Järjestettyinä retkinä voi osallistua myös aavikkoajelulle tai snorklausretkelle. Ras al Khaimah sijaitsee Hajar -vuoriston kupeessa ja auton vuokraamalla vuoristossa voi tehdä ajeluja hienoihin maisemiin. Me päätimme kuitenkin tehdä ensimmäistä kertaa poikkeuksen ja jättää lähes kaikki nähtävyydet väliin ja keskittyä kerrankin reissulla löhöilyyn.  Kaupungissa ainoa vierailukohteemme oli paikallinen ostoskeskus Manar Mall, josta löytyi muun muassa lapsille pieni sisähuvipuisto. Muuten ostoskeskus oli ihan ok, muttei vedä vertoja Dubai Mallille.


Dubaissa kannattaa käydä, jos ei siellä ole aiemmin ollut. Vaikka en rakastunutkaan Dubaihin samalla tavoin kuin esimerkiksi New Yorkiin, on siellä ihan mielenkiintoista käydä. Meidän perhe ehti nähdä yhden päivän reissulla Dubaista vain vilauksen, mutta suosikkimme Dubaissa olivat visiitti maailman toistaiseksi korkeimpaan rakennukseen Burj Khalifaan, ostoskeskus Dubai Mall ja siellä sijaitseva akvaario. Dubai Mall on ihan mieletön paikka, jossa jopa kaltaiseni anti-shoppailija viihtyi tuntikaupalla! Kyseessä ei ole ostoskeskus vaan elämyskeskus, missä kauppa ei ole kauppa vaan elämys. Lapsille sopivia kauppoja oli tsiljoona ja äideille ja iseille sopivia sitäkin enemmän. Akvaario, jonka läpi pääsee kävelemään tunnelia pitkin on valtava ja siellä uiskentelee upeita mereneläviä haista rauskuihin. Akvaarion pääsee näkemään ulkoapäin ilmaiseksi, mutta tunneli on maksullinen, joskin mielestäni rahan arvoinen. Jos on valmis maksamaan ekstraa, voi päästä myös koskettamaan haita tai jopa sukeltamaan niiden kanssa.

Löytyyhän Dubaista toki myös kaikkea muuta mahtavaa aina huvipuistoista delfiinien kanssa uiskenteluun, jos vain pätäkkää riittää. Ras al Khaimah sijaitsee vajaan 100 kilometrin päässä Dubaista ja kohtuulyhyen matkan takia teimme Dubaihin päiväretken. Jos haluaa Ras al Khaimahin rauhaan löhölomalle, mutta vierailla kuitenkin Dubaissa, kannattaa yöpyä pari yötä Dubaissa, sillä Dubain infernaaliset ruuhkat tekevät päiväretkestä helvetin, kun moottoritiellä edetään parin kilometrin tuntivauhtia ja matkaan kuluu yhteen suuntaan 3 tuntia. Kuljimme matkan neljästi eri vuorokauden aikoina ja tuntui, että aina siellä ruuhkassa sai seistä. Matkalehden  (1/2018) mukaan Arabiemiraateissa on onnellisuusministeri, jolle saa lähettää toiveita siitä, miten tehdä maasta parempi paikka. Voisiko joku vinkata onnellisuusministerille noista kamalista ruuhkista, minut ne teki ainakin todella onnettomiksi.

Hotellilla riitti erilaisia altaita ja vesiaktiviteetteja.

Näkymä huoneemme parvekkeelta.

Hotellistamme Hilton Ras al Khaimah Resort & Spasta meidän perheellä ei ole pahaa sanottavaa. Hotelli on iso, mutta rauhallinen ja henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Yövyimme päärakennuksesta erillään olevassa rantatalossa, josta oli merinäköala ja matkaa rantaan parin askeleen verran. Huone oli iso, siisti ja rauhallinen, niin kuin on hotellin oma rantakin. Hotellialue on iso, joten välimatkat voivat olla pitkiä, mutta me tykkäsimme pienestä kävelystä. Koska hotellin lähellä ei ole ruokapaikkoja, on lasten kanssa helpoin valinta täyshoito, joskin 10 minuutin taksimatkalla pääsee myös läheiseen ostoskeskukseen syömään pikaruokaa. Kallis hintataso tekee täyshoidon helposti kannattavaksi. Hotellin buffet -ruoissa ei ollut valittamista, ruoat olivat hyvää keskitasoa. Ainoa keksimäni miinus hotellissa oli lasten leikkipaikat. Ulkoleikkipaikka oli melko kulunut ja vauvakeinu jopa rikki. Sisäleikkipaikkaan taas ei saanut mennä aikuisia mukaan ollenkaan. Itse en ole koskaan ymmärtänyt näitä lomaresortien lapsenvahtipaikkoja; meidän perhe lähtee yhteiselle lomalle viettämään aikaa yhdessä, ei viemään lapsia lastenkerhoihin, jotta vanhemmat saavat kitata rauhassa kaljaa altaalla.

Ras al Khaimah Resort & Span leikkipaikka ei ollut 5 tähden hotellin tasoa.

Yhteevetona voisi siis todeta, että Ras al Khaimah sopii paksun lompakon omistavalle löhölomailijalle, mutta nähtävyys- ja kulttuurinnälkäisen tai budjettimatkailijan kannattaa suunnata muualle.

Mitä olin unohtanut vauvan kanssa matkustamisesta?

Muistelin jo ennen reissua vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen, mutta reissussa tuli silti eteen asioita, joita olin kokonaan unohtanut ja oli aika ehkä vähän kullannut muistojakin.

Mitä kaikkea olin sitten unohtanut vauvan kanssa matkustamisesta?

Ensinnäkin olin unohtanut, että ulkopuolisten säälivät tai vihaiset katseet voivat tuntua pahalta, kun vauva parkuu naama punaisena pitkän tovin julkisella paikalla. Olemme joskus saaneet jopa kunnon läksytyksen eräältä "kivalta" suomalaistädiltä väsymystä itkevän vauvan huudattamisesta lentokoneessa. On ehkä väärin yleistää, mutta jotenkin ne vanhempia syyllistävät katseet tuntuvat tulevan aina suomalaisilta. Useissa muissa maissa suhtaudutaan yleensä lämpimästi ja ymmärtäväisesti pieniin lapsiin. Vanhempien syyllistämisen sijaan italialainen tarjoilija tulee lirkuttelemaan levottomalle taaperolle tai brittiläinen asiakas keskeyttää illallisensa ja tarjoutuu pitämään väsynyttä vauvaa, jotta me vanhemmat saamme syötyä ruokamme loppuun.

Olin myös unohtanut, että huonounisen vauvan kanssa reissaaminen on itse asiassa aika rankkaa. Meidän perheen vauvat ovat olleet kotioloissakin huonounisia ja tilanne on aina pahentunut reissussa. Yöunet ovat rikkonaisia vieraassa paikassa ja päiväunia ei malta nukkua, kun on niin paljon nähtävää. Hieman kateellisena seuraan uima-altaalla vanhempia, jotka ottavat pari tuntia rauhassa aurinkoa vauvan nukkuessa vaunuissa vieressä. Itse pääsen kyllä myös allasaluelle, mutta vietän parituntisen vaunuja edestakaisin heilutellen. Ensi kerralla pitää myös muistaa valita huoneistohotelli, jotta isommat lapset pääsevät omaan huoneeseen eikä pienemmän yöhuudot ja aikainen aamuherätys häiritse heitä.

Todistusaineistoa siitä, että on se vauva välillä nukkunutkin. Kuva Burj Khalifasta, Dubaista.

Imettäminen on huomattavasti helpompaa maassa, jossa julkiseen imettämiseen suhtaudutaan myönteisesti. Yritäpä siinä nyt sitten löytää reissulla imetyspaikka, kun julki-imettäminen on kielletty ja vauva huutaa ruokaa. Itse koin reissumme Arabiemiraatteihin ahdistavana ja stressaavana, kun aina sai miettiä, missä ja milloin pääsee imettämään. Siellä julki-imettäminen edes huivin alla ei ole suotavaa. Dubain ostoskeskuksista löytyi vessojen yhteydestä imetyskoppeja, mutta muualla tällaista luksusta ei juuri ollut. Vessa ei ole se mukavin paikka imettää ja ruuhkaisissa paikoissa vessajonotkin ehtivät ruokailun aikana kasvaa melko pitkiksi. Lueskelin taannoin Teija Kohijoen matkablogista Lähdetään taas juttua imettämisestä Thaimaassa ja kävi oikein harmittamaan, että miksi ei tullut lähdettyä Thaimaaseen lomalle, kun siellä imettämiseen suhtaudutaan paljon luonnollisemmin!

Vauva ei valita, vaikka purkkiruoat tarjoillaan kylmänä. Reissussa aika kuluu nopeasti ja pienet vauvat syö tiheästi, jolloin tuntuu, että vauvaa saa olla koko ajan syöttämässä. Esikoisen kanssa tuntui, että aina sai olla tulossa tai menossa jonnekin, kun vauvan ruoka-aikaan piti etsiä ravintola tai muu paikka, jossa lämmittää purkkiruokaa. Jossain vaiheessa hoksasin, että vauvat ei yleensä välitä tippaakaan siitä, onko ruoka kylmää vai lämmintä. Tämä helpottaa kummasti reissuelämää, kun ei tarvitse rannalta lähteä etsimään ruoanlämmityspaikkaa ja hätätapauksessa ruokailun voi järjestää vaikka nähtävyyksille jonotettaessa.

Ajatus yhteisistä hiekkaleikeistä rannalla on idyllinen, mutta kun vauva on kauhonut suuhunsa jo yhden aterian edestä hiekkaa, on aika paeta paikalta. Se hiekka kun menee myös joka paikkaan, myös vaipan sisään. Uima-altaalla ei ole sen helpompaa, allasalueen laatoitukset ovat oiva paikka juuri seisomaan tai kävelemään oppineen vauvan halkaista kallonsa.

Vauvakin tykkäsi hiekkaleikeistä, mutta hiekkaa oli sen jälkeen joka paikassa.

Vilkas konttaava vauva pysyy ihan yhtä huonosti paikallaan kuin juuri kävelemään oppinut taapero. Olen aina ajatellut, että hankalin aika matkustaa lapsen kanssa on silloin, kun tämä on juuri oppinut kävelemään, sillä taitoa halutaan harjoittaa koko ajan, mutta epävakaata menoa on vahdittava silmä tarkkana. Tuli todettua, että kyllä se juuri konttamaan oppinut vauvakin haluaa koko ajan olla menossa ja liikkuminen on vielä hankalampaa, kun pöpökammoinen äiti ei haluaisi ihan joka paikkaan päästää lattioita ja maata nuohoamaan.

Taksimatkat käy extreme -urheilusta, kun paikallinen kuski kaahaa kuin hullu ja vauva istuu sylissäsi ilman turvaistuinta tai -vyötä. Ulkomailla turvakaukaloita ei yleensä takseihin ole saatavilla emmekä ole kuskanneet kaukaloa Suomesta asti, tavaraa kun tuntuu olevan matkalla muutenkin tarpeeksi. Matkalla Arabiemiraateissa paluumatka lentokentälle taksin kyydissä nosti adrenaliinitasot huippuunsa, kun paikallinen taksikuski kaahasi 130 kilometrin tuntivauhtia välittämättä kaatosateesta tai siitä, että auton renkaat olivat enemmän aikaa vesipatjan päällä vesiliirrossa kuin tien pinnalla. Puristin vauvaa sylissä itseäni vasten rukoillen, että pystyn pitämään hänestä kiinni, jos auto ajaa ulos tieltä sekä vannoen samalla, että tästä lähtien reissussa kuljetaan vain bussilla.

Äidin ei tarvitse aina olla se, joka hoitaa vauvaa. Sanattomalla sopimuksella lapsenhoitovuorot jakautuivat reissun alussa niin, että minä hoidin vauvaa ja mies katsoi isompien lasten perään. Noh, tämä tarkoitti sitä, että sillä aikaa, kun minä syötin, vaihdoin vaippaa ja vaatteita, nukutin, kannoin ja leikitin vauvaa, mieheni makasi aurinkotuolissa katsellen uimataitoisten isompien lasten vesileikkejä. Parin päivän jälkeen aloin miettimään, miksi ihmeessä tämä on näin? Kyse ole siitä, etteikö mieheni hoitaisi vauvaa vaan minä itse "omin" vauvan enkä anna miehelle edes tilaisuutta ottaa vastuuta. Tämän itsetutkiskelun jälkeen teimme lapsenkaitsemisvastuiden uudelleenjaon ja reissu alkoi tuntua vähän rennomalta äidinkin mielestä.

10 vinkkiä vauvan kanssa matkaavalle

Meidän perheellä on pitkästä aikaa edessä ulkomaanmatka vauvan kanssa, kun perheemme 6 kuukauden ikäinen kuopus pääsee ensimmäistä kertaa matkalle mukaan. Vauvat ovat erilaisia ja toisten kanssa matkustaminen on helpompaa kuin toisten. Meidän perheen kaikki kolme lasta ovat olleet vauvana huonosti nukkuvia Vauhti-Vilperttejä, joiden kanssa matkustaminen ei ole aina sujunut kuin unelma. Se ei ole kuitenkaan estä meitä matkustamasta, mutta vaatii etukäteen varautumista, kompromisseja ja vauvan ehdoilla menemistä. Nyt uutta reissua valmistellessa on hyvä aika palauttaa mieleen, mistä vinkeistä on ollut eniten hyötyä meidän perheelle vauvalomilla.

1. Mieti sopiva matkustusajankohta ja -paikka 

Minkä ikäisen vauvan kanssa matkustaminen tuntuu parhaimmalta juuri sinun perheesi kannalta? Meidän perheelle sopivimmaksi matkustusajankohdaksi on osoittautunut noin 6-10 kuukauden ikä.

Pieni vauva ja täysimetetyn vauvan eväät kulkevat matkassa mukana kätevästi, mutta meidän perheellä ei ole ollut jaksamista reissata ihan pienen vauvan kanssa. Uuteen elämänrytmiin ja rutiineihin totuttelu sekä yöheräämiset ovat vieneet kaikki mehut. Juuri kävelemään oppinut vauva puolestaan haluaa olla itse koko ajan menossa, joten matkustaminen on yleensä helpompaa vauvan kanssa, joka ei vielä itse kävele. Olen tykännyt myös reissata vauvan kanssa, joka osaa istua, sillä silloin vauvan saa helposti syöttötuoliin ravintolassa, on helpompi pitää sylissä ja silloin onnistuu hiekkaleikkit rannalla.

Itse mietin myös aina, millaiseen reissuun omat voimavarat riittävät. Vauva-arjessa jaksaminen on usein ollut meidän perheessä sen verran koetuksella, että kaupunkireissut ja omatoimiset, eksoottiset matkakokemukset ovat saaneet jäädä ja tilalle on tullut valmistamatka aurinkorannalle, mieluiten täyshoidolla.

10 kuukauden ikäinen keskimmäisemme, joka oli juuri oppinut kävelemään, ei suostunut istumaan
rattaissa kiertäessämme nähtävyyksiä Palman kaupungissa Mallorcalla.

2. Pienokainen kulkee kätevästi mukana kantorepussa tai -liinassa

Kantoreppu- tai liina vapauttaa käsiä laukkujen kantamiseen lentokentällä ja vauva kulkee siinä kätevästi mukana paikoissa, joissa rattailla on vaikea kulkea (esim. ruuhkaiset kaupungit ja nähtävyydet, jossa on portaita ja ahtaita paikkoja). Lentokoneessa vauvan saa nukutettua kantoliinaan seisomalla käytävällä ja pomppimalla paikallaan (so what, jos näyttää typerältä, kunhan se toimii!). Vauva on myös kätevä kietaista kantoliinaan vaikka ravintolassa ruokailun ajaksi, jos ei vielä itse istu tai viihdy syöttötuolissa. Itse vannon Manduca -kantorepun nimeen, joskin reissussa kulkee myös välillä mukana rengasliina, joka menee pienempään tilaan ja johon saa vauvan nopeasti kietaistua. Manduca on kantajalle ergonomisempi, joten se sopii rengasliinaa paremmin pitkiin kantoihin. Molempien käyttöikä on pitkä ja meillä on niissä kannettu 3-4 vuotiaaksi asti.

3. Pidä rutiineista kiinni, mutta älä nipota

Toiset vauvat eivät ole moksiskaan rytminmuutoksista ja nukkuvat, syövät ja elävät tyytyväisinä missä vain, milloin vain. Meidän perheen vauvat eivät ole olleet sitä sorttia vaan reissatessa huono nukkuminen ja virikkeiden yliannostus aiheuttaa helposti itku-potkuraivareita. Väsyitkuja välttääkseni olen pitänyt suurin piirtein kiinni kotirutiineista, kuten nukkuma- ja ruoka-ajoista. Myös tutut iltasadut, -laulut ja unilelu helpottavat vieraassa ympäristössä nukahtamista.

Jos orjallisesti yrittää noudattaa kotirutiineja ja -aikatauluja, siitä ei saa muuta kuin stressin itselleen ja on sidottu viettämään loman hotellilla. Meidän perhe tekee kompromisseja esimerkiksi siinä, että yöunille mennään väkisinkin myöhempään, jotta ehditään rauhassa viettää iltaa ravintolassa perheillallisella. Ruoka-ajoista pidetään kiinni, mutta jos ollaan tien päällä, hätätilanteessa kylmän purkkiruoan voi vetäistä napaan rattaissa vaikka nähtävyyksille jonotettaessa. Joskus täytyy vaan myös hyväksyä se, että reissaaminen voi olla uuvuttavaa pienille ja niitä väsyitkuja vaan tulee.

Reissaaminen on pienille rankkaa.

4. Pidä aina matkassa mukana muovipusseja ja vaihtovaatteita

Sitä tulee kuitenkin aina jossain ja juuri silloin, kun siihen ei ole varautunut (erityisesti lentokoneissa ja busseissa, missä on ahdasta ja hankalaa muutenkin); nimittäin puklua, oksennusta, pissaa tai kakkaa ja sitä tuntuu olevan joka paikassa. Kyse on matkapahoinvoinnista, vatsataudista, vaipan yli tulevasta ripulista tai muuten vain ylivaluvasta jättikakasta tai -pissasta. Pidä siis aina käden ulottuvilla muovipusseja, vaihtovaatteita ja puhtaita vaippoja. Jos kassiin vain mahtuu, kannattaa vaihtovaatteita pitää itselleenkin, sillä aina se oksu tulee vanhempien päälle.

5. Maissinaksut, rusinat ja uusi lelu pitää vauhdikkaan vauvan paikallaan -ainakin hetken

Pienet välipalat ja lelut pelastavat tilanteen esimerkiksi lentokoneessa, bussissa tai nähtävyysjonossa, kun vilkas vauva ei jaksaisi enää olla paikallaan. Uusia leluja ei tarvitse aina ostaa: itse otan aina lelulaatikosta sivuun muutaman lelun pari viikkoa ennen matkaa, näin lelu tuntuu vauvasta uudelta, kun sen ottaa täpärässä tilanteessa esiin. Joskus käyn myös etsimässä kirpparilta matkaleluja.

6. Pidä tärkeimmät lääkkeet aina mukana

Kuume tai kipu yllättää aina silloin, kun sitä vähiten odottaa -ja aina silloin, kun kuumelääkettä ei ole mukana. Kannattaakin aina pitää lasten parasetamolia matkassa mukana. Nuhainen vauva kannattaa käyttää käyttää lääkärillä ennen lentoa, sillä tukkoisena nousut ja laskut voi aiheuttaa kovia kipuja. Tähän auttaa tukkoisuutta lievittävät nenäsuihkeet, mutta ne ovat sallittuja yleensä vasta yli 1-vuotiaalle.

7. Äitiyspakkauksen makuupussista saa sopivan sängyn lennolle

Meidän perheen vauvat ovat nukkuneet huonosti lentokoneessa, sillä vieraassa ympäristössä, äänten ja valojen keskellä uni ei yleensä tule kuin hetkeksi. Korvaamaton apu on ollut äitiyspakkauksen makuupussi, josta on saatu sänkymäinen pesä nukkumiseen. Pussin saa tiiviisti rullaamalla melko pieneen tilaan reppuun ja nukkuvan vauvan saa kannettua pussissa herättämättä ulos koneesta rattaisiin jatkamaan unia.

8. Huomioi rokotukset

Jokainen perhe päättää itse, miten suhtautuu rokotuksiin, mutta on hyvä olla tietoinen, että alle 1-vuotias vauva ei ole vielä saanut kaikkia rokotusohjelman mukaisia rokotteita. MPR-rokote annetaan normaalisti vasta 1-vuoden iässä, mutta THL suosittelee sen antamista yli puolivuotiaalle ulkomaille matkustavalle vauvalle. Meidän perheen kahdelle aiemmalle ei ole rokotetta annettu etukäteen enkä ollut sitä edes miettinyt. Nyt kuopuksen kohdalla asia kuitenkin mietitytti enemmän, koska tuhkarokon esiintyvyys jopa Euroopassa on lisääntynyt ja vakavat jälkitaudit huolestuttivat. Niinpä  kuopuksen kohdalla rokote annettiin 6 kuukauden ikäisenä matkalle lähdettäessä. 

9. Valikoivalle vauvalle omat purkkiruoat mukaan

Vauvanruokia saa melkein joka maailman kolkasta, mutta ne ovat usein paikalliseen tapaan maustettuja, joten jos vauva on tarkka siitä mitä syö, eivät vieraasta maasta ostetut ruoat välttämättä kelpaa. On myös kulttuurikohtaista, kuinka paljon purkkiruokia kulutetaan ja siten maittain vaihtelee, löytyykö purkkiruokaa jokaisesta pikkumarketista. Itse olen useimmiten vauvan kanssa ottanut ruoat mukaan kotimaasta, hedelmäsoseita lukuunottamatta (niitä löytyy yleensä aina kaupasta kuin kaupasta). Onpahan matkalaukussa paluumatkalla tilaa tuliaisille!

10. Suojaa vauva auringolta

Etelän aurinkolomilla auringon UV-säteily on voimakkaampaa kuin Suomessa, joten vauvan huolellinen suojaus on tarpeen. Vauvalle paras suoja on pitkähihaiset vaatteet ja iso lierihattu sekä varjossa oleskelu. Nykyisin kaupoista saa hyviä UV-vaatteita ja UV-uima-asuja. Harmillisesti UV-puvut ovat usein lyhythihaisia, mutta pitkähihaisiakin löytää pientä vaivaa käyttämällä. Vauvoille ei suositella aurinkorasvaa käytettäväksi lainkaan, koska niistä imeytyvät kemikaalit ovat haitallisia, mutta  apteekista saa esimerkiksi Eucerinin lasten aurinkorasvaa, joka sopii yli 6 kuukauden ikäisille. Aurinkovoide sisältää vain fysikaalisen suojan, mikä tarkoittaa, että voiteesta ei imeydy ihoon kemikaaleja vaan suoja muodostuu pelkästään ihon pinnalle.

Mukavaa ja rentouttavaa matkaa kaikille muillekin reissuun lähteville vauvaperheille!